Edellisestä tekstistä on jo vierähtänyt taas hyvin aikaa ja siinä välissä on tehty reissu Cairnsiin sukeltamaan, hoidettu yliopiston vikat esseet ja tentit loppuun ja panikoitu että kohta tää jo loppuu.
Cairnsissa käytiin kesäkuun ekalla viikolla muutaman päivän reissu Aztridin kanssa. Tää oli mulle toka kerta Cairnsissa, sieltä alkoi viime kerran seikkailut ja oli nostalgista olla taas samassa paikassa. Otettiin chillisti, loikoiltiin auringossa ja torstaina käytiin sukeltamassa ja snorklaamassa valliriutalla. Tehtiin kaksi introsukellusta opettajan kanssa, johonkin max. 12 metriin mentiin kahdella eri paikalla. Oltiin tosi tarkkoja firman valinnassa ja googlailtiin riutan tilannetta vaikka kuinka. Se on haalistunut jo pahasti ja vaikka tää Silverswift oli paljon kehuttu ja tosi hyvä, oli siellä valkosia alueita ja haaleita värejä jo paljon, mikä on tosi sääli.
|
Ihmisten kommentit oli "miks ootte noin vihasen näkösiä" - no, koska kun 12 metrissä tai edes yhdessä hymyilet toi maski päässä niin voin kertoo et maski täynnä vettä ja kurkku myös, eli en suosittele :D |
Mutta kaiken kaikkiaan oikein hyvä retki. Suomalaisiakin löytyi heti 5 kappaletta samasta paatista. Lisäksi yks työkaveri Suomesta ja yks kaveri edelliseltä Aussien reissulta löytyi Cairnsista eli hyvää seuraa ja rentoa ohjelmaa oli.
|
Kuvat otti sukeltajavalokuvaaja |
|
Veden väri ihan absurdi |
|
Cairns laguuni |
|
Kaunis synttärisankari ja sängystä revitty ystävä :D |
Torstaina oli vika tentti ja sen jälkeen tulin kipeeksi. Tänään oltiin kattomassa AFL-peliä eli Australian Football Leaguen peliä Sydney-Melbourne. Hyvä peli, Sydney rökitti Melin. Oli kiva mennä vielä kerran porukalla jonnekin.
Nyt on aika hullut fiilikset kyllä. Huomenna on viimenen päivä Australiassa. Vika stoppi on vielä 8 päivää Fijillä ja sitten kotiin. Tunteet on kyllä mennyt laidasta laitaan tän neljän kuukauden aikana. Alussa tuntui, että aika mateli. Joskus huhtikuun jälkeen se vaan hurahti ohi. En malta odottaa, että pääsisin pois tästä kaameesta hometalosta, mutta samalla en haluaisi lähteä kaikkien ihmisten takia. Tuntuu, että nyt vasta pääsi asettumaan ja luomaan sen vakaamman kaveripiirin ja läheisiä ystäviä ja nyt on jo lähdössä pois.
Kaiken kaikkiaan on ollut tosi jännä huomata, että vaikka kuinka onkin tyytyväinen elämään kotona - upeet ja parhaat ihmiset ympärillä, mieluinen opiskelupaikka ja uusi työ ja uudet kujeet muutenkin odottamassa - niin oikeesti on mahdollista vaan pakata kamat, lähteä ja aloittaa uus elämä toisella puolella maailmaa. Rakentaa uusi elämä ja aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Don't get me wrong, en oo pakenemassa mitään ja todellakin innolla ja hyvällä mielellä tuun kotiin, mutta on tosi jännä ja samalla hieno fiilis huomata, että se on mahdollista. Ja se tulee aina olemaan mahdollista, jos haluaa aloittaa alusta niin senkun vaan aloittaa. Se on tosi voimaannuttava tunne kun tietää, että jo parissa kuukaudessa voi rakentaa uuden kaveripiirin, pärjätä hyvin uudessa koulussa ja löytää harrastuskuviot naapurista.
On tuntunut että tavallaan elää kahta elämää samaan aikaan. Yksi upea elämä Suomessa ja toinen Australiassa. Molemmissa hienoja juttuja mutta myös omat ongelmansa. On myös tärkeä muistaa että elämä ei kummasti vaan parane muuttaessa 13000 km päähän, jos ongelmat on pään sisällä, ne seuraa kyllä mukana. Täällä lähinnä tuli kärsittyä turhasta ja tyhmistä jutuista kuten tää koko home- ja varastelusotku. Mutta toisaalta tulipahan tasapainotettua muuten upeeta aikaa jos jotain hyvää pitää etsiä... Ja se toi myös mua ja kämppistä paljon läheisemmäksi, ollaan nyt ihan super hyvät ystävät ja on tosi surullista kun molemmat ymmärtää että ei tässä taideta enää tiistaiaamun jälkeen nähdä. Elämä tuppaa tulemaan reissusuunnitelmien edelle mutta ehkä joskus vielä. <3
En olisi ikinä uskonut, että kaikkien mutkien ja vaikeuksien jälkeenkin olisin niin tyytyväinen ja iloinen tästä kokemuksesta, etenkin ihmisistä joihin tutustui täällä. Mulla ei kauheesti ollut odotuksia sen suhteen, en ollut varma olisko opiskelijavaihto etenkään asuntolameinigillä ja jaetulla huoneella mulle oikea vaihtoehto. Mutta kyllähän se aina niin menee, että kun seuraa unelmiaan ja toteuttaa itseään, niin sieltä ne oikeat jutut, kokemukset ja ihmiset löytyy. Jälkeenpäin on vaikea kuvitella että tää ei olisi mennyt näin hyvin, kaikki meni omalla painollaan. Niin kiitollinen kaikista tyypeistä ja reissuista ja samalla iloinen että teki töitä sen eteen että pääsi tänne, oli sen arvoista.
Tänään yritin aloittaa pakkaamisen mutta meni tunteilun puolelle. Tuskin paranee huomennakaan mutta sitten se on kyllä jo tehtävä. Tiistaiaamuna B vie junalle ja sitten se on menoa. Onneks on vielä yksi reissu tasapainottamassa vähän fiiliksiä, tuntuu että olis aika brutaalia vaan hypätä Singaporen koneeseen suoraan tästä tunnekuohusta. Ja sitten aina tietää että parhaat aina jää oli etäisyys ja aika kuinka pitkä tahansa. <3
Ilo on otettu irti loppuun asti koulustressistä ja huonoista säistä huolimatta. Viime lauantaina käytiin Vivid Sydneyssä, valofestivaalilla, joka kesti pari viikkoa joka ilta 18-23.
|
Vivid Sydney |
|
Nää valoinstallaatiot oli heijastuttuja videoita eli kuva muuttui koko ajan ja tää lisko esimerkiksi ryömi ympäri rakennuksen pintaa. |
|
Australian talvi: noin 16 astetta ja aurinkoa melkein joka päivä. Ei paha. |
|
Talven salillelähtöasu: shortsit ja kevytuntsikka |
Wollongongia tuskin tulee kovin ikävä mutta Sydney on vaan <3
<3 |
|
Kommentit