Saavuttiin Byroniin sunnuntaina 13.11. ja päätettiin tehdä kauan suunniteltu laskuvarjohyppy tiistaina 15.11. Ankun synttäreiden kunniaks. Marssittiin matkatoimistoon ja saatiin vähän alennusta ja mukaan pakettiin päiväretki Nimbiniin. Haluttiin ottaa kaikista korkein hyppy, eli 4,5 kilometrista minuutin vapaapudotuksella. Kaikki hypyt tehdään yhden ohjaajan kanssa tandemhyppynä, eli kukaan ei yksin hypi lentokoneesta alas. Suositushinta tälle korkeimmalle hypylle on 299 dollaria ja siihen päälle piti maksaa 35 dollarin maksu Australian laskuvarjohyppyliittoon liittymisestä. Lisäks haluttiin, että meidän hypyt ikuistaa valokuvaajat, jotka hyppää meidän mukana ja ottaa järkkärillä kuvia ja videon. Nää makso 214 dollaria, mutta oli niin sen arvoset, koska ilman mitään kuvamateriaalia olis vaikee ees selittää sitä tunnetta! Näistä saatiin siis alennusta, mutta kyllähän tästä leikistä sai maksaa ihan RIITTÄVÄSTI..
Tiistaiaamuna sitten herättiin täpinöissä ja puoli kympin aikaan meitä tultiin noutaan hostellilta. Varustukseks ei tarvinnu muuta kun kunnolliset (nauhalliset) kengät ja mielellään t-paidan ettei valjaat hiertäis. Mukaan piti tulla kaks poikaa eri hostellista, mutta eipä niitä näkyny.. jouduttiin siis vaan jättään pojat matkasta aikataulun takia. Skydive voidaan tehdä vaan, jos ei tuule liikaa, oo liian pilvistä tai ei sada. Meille onneks sattu täydellinen sää, aurinko paisto eikä aamulla tuullu juuri lainkaan. Siks olikin kiire ettei sää ehdi muuttuun kun päästään hyppään.
Paikan päällä oli iso halli, jossa laskuvarjot laitettiin kuntoon, odotustila ja iso ruohokenttä, joka oli samalla lentokoneen kiitorata sekä hyppääjien laskeutumistila. Meitä ennen hyppäs pari porukkaa, joten saatiin odotella omaa vuoroa jonkun aikaa. Se oli kyllä ihan hyvä, niin ehti kattoon miten muut toimii ja fiilisteleen omaa hyppyä! Kun nimet lävähti tv-ruutuun, alko vähän puntti tutiseen. Listan mukaan mä oisin ekana, mut loppujen lopuks hyppäsinkin tokavikana. Kaikilla oli siis oma ohjaaja ja kuvaaja. Meidän koneessa oli vaan me + 2 tyttöä, mutta kone oli silti täynnä kun kaikilla oli kuvaajat ja ohjaajat mukana. Itse asiassa Ankulla, yhellä toisella tytöllä ja yhellä ohjaajalla oli synttärit, joten vietettiin niitä sit yhessä hyppien lentokoneesta alas :D
 |
| TM on ohjaaja ja VS kuvaaja |
 |
|
Meillä oli siinä hallissa pikku briiffaus kaikesta, missä asennossa hypätä ja miten pitää käsiä ja miten laskeudutaan. Sit vaan kaikki valmiiks ja koneeseen! ÄÄÄ siinä vaiheessa alko naurattaan että mitäs nyt on lupautunu tekeen. Kone kiihdytti ja päästiin ilmaan. Vähä jänskäs kun lähdettiin niin että sen koneen ovi oli auki :D no ei siinä, kai me täälä pysytään... Lentsikka meni siis 4,5km / 14000 ft korkeuteen. Hienoja maisemia saatiin kattella kun lennettiin rannan yli ja meren päälle. Kuvaajat ja hyppääjät kuvas meitä ja me jänskäiltiin. Oli hyvä kun sen koneen ovessa oli lappu EXIT ja ikkunasta näky pelkkää merta :D mun ohjaaja kerto aina välillä korkeuksia ja kauanko vielä kestää. Lisäks se kerto tuntevansa suomalaisia laskuvarjohyppääjiä ja tiesi kertoo et Suomessa luetaan eniten kirjoja maailmassa :D Kun kuulu että 4 minuuttia hyppyyn... 1 minuutti hyppyyn... ja kaikki maassa näytti kärpäsen kakalta alko vähä jännittään ja sydän hakkaan. Sanoin mun ohjaajalle et nyt oon aika nervous nii se vaa nauro et joo niin sun kuuluuki etten oo ainut :D sit kaikki kävi nopeesti. Luukku auki, eka pari reunalle, jalat reunan yli koneen alle, lasku 3,2,1 pari keinautusta, kuvaaja roikkuun koneen ulkopuolelle, HYPPY!! ää mulla viäki ottaa mahasta ku vaan kirjotan ja ajattelen sitä :D Oli ihan kaameeta ku Ami ryömi siihe reunalle, pari keinausta ja se vaan humahti hirveellä kierteellä alas!!! Luin jostain et kun hyppy on kiihtyny pari sekuntia, vauhtia on 100-200 km/h, ja siltä se näyttikin :D sit Ankku reunalle ja ulos. Sit tuli mun vuoro. Mun kuvaaja keikku sen koneen reunan ulkopuolella ja kuvas, ja mun ohjaaja piti reunoista kii ja keinutti. Sit vaa 3 2 1 ja sinkouduttiin alas maata kohti, ihan HULLUA!!! :DD Yritin kiljua mutta ei lähteny ollenkaan ääntä kun vauhti ja paine oli niin kova. En saanu ees suuta kii, siks näytän nii riemuidiootilta kaikissa kuvissa :D ohjaaja taputti olkapäille niin avasin kädet ja sit vaa hirveetä poseerausta kameralle :D huhhuh mua ei oo ikinä ottanu mahasta niin paljoo ja tuntu et kaikki veret ois menny varpaisiin asti.
Vapaapudotus siis kesti sen minuutin, ja se oli varmaa lyhyin minuutti mun elämässä!! Mentiin vaan täysiä posket lepattaen alaspäin, hyvä et ehti maisemia katteleen. Sit ohjaaja sano avaavansa varjon ja sinkouduttiin taas ylöspäin kun tuuli otti laskuvarjosta kii. Sen jälkeen olikin jo ihan iisiä, istuskeltiin siinä ja leijailtiin ja ihailtiin maisemia. Välillä se pyöritti meitä ihan täysiä ympyrää :D ehittiin välillä siinä jutteleenkin, ja totesin et on sillä kyllä helkkarin hieno työ!! Kuulemma 10. kesä menossa... Ihailin upeeta vihreetä Byronia ja turkoosia merta. Aurinko paisto ja oli niin mahtis fiilis!! Välillä se äijä kysy et oonko iha okei kun en vaan saanu sanaa suustani :D Pian laskeuduttiinkin jo maahan, oikein sulavasti niin, että mulla oli jalat suoraan eteenpäin ja pyllähdettiin vaan nurtsille. Olin ku puulla päähän lyöty, istuin vaan siinä maassa ja hourailin jotain sille kameramiehelle, en ees kuullu sen kysymyksiä :D oli vaikee nousta ylös ku oli vaan niin hassu olo. Mun ohjaaja vaan naureskeli ja kiitteli ja nosti mut ylös. Sit pari kuvaa vielä kaikista ja lyllerrettiin ootteleen meidän kuvia ja videoita ja hakeen meidän t-paidat.
 |
| Jänskäs... |
 |
| HULLUA!! :D |
 |
| Vapaapudotus :D |
Oli kyllä niin mahtava kokemus, just niin once in a lifetime että oon onnellinen että otettiin ne videot ja kuvat! Sää oli täydellinen ja kaikki meni tosi hyvin. Tietysti jännitti sikana muttei pelottanu kun se mun ohjaaja oli niin mukava ja lepposa. Se tunne kun tiput jotain kahtasataa sieltä koneesta alas on jotain niin hullua ja samalla mahtavaa ettei sitä voi ees selittää, se pitää vaan kokee :D voin kyllä uskoo ettei tota ikinä unohda. Ami vaan nauro et vaikka se teki Australian korkeimman skydiven, se ei siltikää uskalla mennä vuoristorataan :D
 |
| Hengissa! |
Ehdottomasti yks elämäni jännittävimmistä, hulluimmista ja hienoimmista kokemuksista!
P.S. Anteeks taa postaustahti, ollaan oltu viikko paskaluukkuhostellissa, jonka netti ei toiminu, mutta viela on tulossa juttua Byronista, hostelleista ja Nimbinista! :)
Kommentit