Good life in Cyprus

Viime viikkoihin on mahtunut kaikenlaista. On ollut roadtrippiä, pitkiä illallisia, rauhanvälitysfutisturnausta, rantaretkiä, peli-iltaa, virkistyspäivää, after workeja uima-altaalla ja tietysti perus arkea.

Kaiken kaikkiaan täällä menee tosi hyvin, ei ole juuri ollut vastoinkäymisiä. Arkipäivät menee töissä ja iltaisin perusjuttuja tehden, sali on löytynyt ja kivat kaupat läheltä kotia. Elämä sujuu siis hyvin. Viikonloppuisin ja välillä arki-iltaisin on kaikenlaista ohjelmaa, ollaan Nikosian kaveriporukan kanssa tehty paljon ja lisäksi yksi parhaista ystävistäni tuli käymään Lontoosta.

Ankun kanssa vietettiin viime viikonloppu Protaraksessa. Hotla oli ihan meren rannalla ja siellä kelpasi pötkötellä ja käydä välillä syömässä, pedikyyrissä, meressä, ottaa päikkäriä ja vähän drinkkiä. 

Helluntai oli täällä maanantai ja vapaapäivä, joten lähdettiin kavereiden kanssa roadtripille Fig Tree Bayhin ja Gavo Grecoon. Täällä on niin lämmin, että voi ajaa ilman kattoa tunnin motarilla eikä tule kylmä.

Pari viikkoa sitten oli myös futisturnaus, joka järjestettiin ruohonjuuritason rauhanvälityksen hengessä. Pelejä oli sekä pohjois- että eteläpuolella ja osallistujina väkeä molemmilta puolilta. Lisäksi oli yksi kansainvälinen joukkue ja suomalainen joukkue, joka saapui Brysselistä. Suurlähetystö tuki tätä tapahtumaa ja menin sitten myös mukaan katsomaan pelejä ja viettämään iltaa Champions Leaguen finaalia katsellen, ja seuraavana päivänä rannalle. Huippu viikonloppu!

Ainoa juttu mikä täällä on ollut itselle yllättävä ja vähän ahdistava juttu on ulkona liikkuminen pimeällä. Kotona Helsingissä kävelen aina joka paikkaan, enkä muutenkaan ole ikinä osannut pelätä, että jotain sattuisi. Etelä-Euroopan reissuilla on tottunut vislailuihin ja muihin, mutta täällä tämä on ihan omalla levelillään. Liikenne on aika kaoottista, ja katua ylittäessä saa katsoa vasemmalle ja oikealle ja eteen ja taakse kolme kertaa ennen kuin uskaltaa mennä yli, jos on yhtään enemmän liikennettä. Jalankulkijana myöskään omiin vihreisiin ei voi luottaa, autot ajelee joskus päin punaisia jos ei ole muuta liikennettä. 

Toinen isompi juttu on se, että täällä yksin kävelevä blondi nainen on ilmeisesti tosi iso ihmetys, johon ei oikein osata suhtautua. Vislailut ei riitä, vaan tosi aggressiivista tööttäilyä (säikähdän aina hulluna), joskus hidastetaan kohdalle, saatetaan avata ikkuna tms. ja joskus ihan lähdetty seuraamaan perässä. Autolla ja kävellen. Tätä oli vaikea aluksi ymmärtää, mutta huomaa tuolla kävellessä, että on todellakin ainoa, joka täällä kävelee minnekään ja varsinkaan yksin. Ihan ärsyttää kun ei voi Independent Finn ymmärtää, että miksi pitäisi mennä taksilla tai pyytää saattaja pimeän aikaan. Ihmettelin tätä ääneen Ankulle viime viikolla, ja heti sen jälkeen illalliselta kotiin kävellessämme joku paikallinen mies pysäytti meidät ja kertoi haluavansa meiltä seksiä. Että sellasta… Täällä on tosi iso ihmiskauppaongelma ja paljon prostituutiota, ja johtuuko sitten siitä, että monet miehet olettaa, että olen osa tätä ja sen takia aattelee, että voi pysäytellä, seurata ja ehdotella milloin mitäkin.

Muutoin paikalliset on huippukivoja. Välillä ei yhteistä kieltä ole ollenkaan, mutta ei ole haitannut kommunikaatiota.

Muutamia eroavaisuuksia Suomen elämään löytyy. Asun melko vanhassa talossa, ja hanavesi tulee aina lämmittää ajastimella ennen käyttöä. Hanavettä voi juoda, mutta se ei ole hyvää, joten juomavesi haetaan muutaman metrin päästä kadulta vesiautomaatista 10 litran pönttöön, 40 senttiä yksi täyttö. Oppii taas arvostamaan sitä, että janon tullessa voi vaan avata hanan.

Lenkkeiltyä on tullut jonkun verran ja aina kamera kädessä kun löytyy niin söpöjä paikkoja. On myös jännä huomata, että kun lenkkeilen aika lähellä buffer zonea, maisemat ovat pääosin ihan normaaleja, mutta sitten hetken päästä kadun päässä onkin muuri, piikkilankaa, aseistettu vartija ja varoituskylttejä. Isoja kontrasteja.

Täällä on ollut tasaista noin 30 astetta lämmintä. Joka päivä paistaa aurinko. Ihan parasta. Parina päivänä toukokuussa oli ”sadepäivä”, eli kolme tippaa vettä tuli ja sitten taas paistoi. Tänä viikonloppuna on ollut aika tukalaa kun ei ole tuullut, mutta yleensä tuuli vilvoittaa sopivasti. Rannikolla taas voi olla jopa 10 astetta viileämpää kuin Nikosiassa, kuten viime viikonloppuna kun oltiin Protaraksessa rannalla. Kuumuus ei haittaa mua yhtään. En oo käyttänyt AC:ta kertaakaan. Mun kämpästä tuulee aika hyvin läpi, eli ilma vaihtuu ja hyvin saa nukuttua. Ainakin pyykit ja tukka kuivuu nopeesti. Muutenkin äkkiä on tottunut lämpimään ilmaan, varsinkin kun se on lämmennyt asteittain täällä ollessa. Ihanaa!!

Täällä oppii erilailla suunnitelmalliseksi, kun esimerkiksi kauppojen aukioloajat ovat paljon suppeammat ja sunnuntaisin yleensä melkein kaikki paikat on kiinni. Lisäksi pitää aina varautua veden hakuun ja hanaveden lämmittämiseen etukäteen. Enää en myöskään herää joka yö rukouskutsuun klo 3.40 ja naapurin koirien haukkumiseenkin tottuu nopeasti. Nikosia on täynnä kivoja ravintoloita, baareja ja terasseja. Kun pääsen töistä ja käpsytän salille ja kotiin, joka kadun kulmassa on setiä pelillä ja mehulla (naiset kotona..). Täällä on paljon rennompi ulkona istuskelun kulttuuri ja arki-iltaisinkin ravintolat ja terassit täyttyy ihmisistä. Tykkään tosi paljon siitä, että ”oikea elämä” ei keskity vaan viikonloppuun, kuten Suomessa tuntuu usein olevan.

Poolilla afterworkilla

Töissä on ollut huippukivaa ja kirjotan siitä vielä erikseen pidemmin. Tämä viikonloppu menee Nikosiassa ja ensi viikolla saan tänne taas yhden tärkeän Lontoosta! <3