Do what you love and you'll never have a problem with Monday

Lupasin kertoa vähän enemmän työstäni täällä Nikosiassa. Olen ulkoministeriöllä kolmen kuukauden korkeakouluharjoittelussa. Läheisimmät tietääkin millaisen myllyn sain käydä läpi, että harkkatuen sain, mutta onneksi sinnikkyys palkittiin ja kaikki kääntyi parhain päin.

Olen viihtynyt täällä tosi hyvin. Koskaan aiemmin ei ole ollut näin kivaa mennä töihin joka aamu. Nikosian suurlähetystö on pieni, meitä istuu toimistolla hommissa vain viisi (SL:llä myös neljä muuta työntekijää). Huippu porukka, joka päivä saa nauraa vedet silmissä. Yks päivä töistä lähtiessä posket kramppasi kun olin nauranut niin paljon. Teen pääasiassa töitä suurlähettilään kanssa ja se on ollut tosi huippua ja opettavaista. Pienessä lähetystössä saa paljon hommia ja vastuuta, ja oon ollut siitä tosi innoissani ja kiitollinen. Oon oppinut ja nähnyt paljon enemmän kuin oletin ennen tänne tuloa. Diplomaatin ura on ollut jo vuosia mielessä ja se unelma on kyllä täällä ollessa vahvistunut, kun on päässyt näkemään monia eri puolia ja perehtymään kaikkiin sen elämäntavan puoliin.

Suurin juttu täällä ollessa on ollut Kyproksen kaksi vuotta kestäneiden yhdistymisneuvottelujen päätös. Neuvottelut valitettavasti päättyivät viime perjantaina epäonnistumiseen Sveitsin Crans-Montanassa. Tämä oli hyvin surullinen asia Kyproksen ja etenkin saaren nuorten tulevaisuuden kannalta. Vielä on pitkälti auki, mitä oikeastaan tapahtui, mediassa on liikkunut vasta huhuja. Tällä viikolla ilmeisesti selviää lisää. Saarten yhteisöjen ja Kreikan ja Turkin välillä näkyy syvä epäluottamus, jota on hieman vaikea välillä näin ulkopuolisena ymmärtää. Tällä viikolla alkaa yhden Kyproksen talousalueeseen kuuluvan maakaasukentän koeporaukset, joita Turkki kovasti vastustaa. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, mitä tapahtuu. Hyvin mielenkiintoisia aikoja on siis eletty ja ne tulevat tässä vielä jatkumaan pitkään. Graduaiheenkin keksin viime viikolla, ja sitä voi sitten tässä loppukesän sulatella ja kehitellä ennen semman alkua syyskuussa.

Töihin liittyen on ollut kaikkea muutakin jännää. Toukokuussa osallistuttiin Kyproksen Prideen, josta on nämä kuvat. Olen myös päässyt osallistumaan erilaisiin töihin liittyviin tapahtumiin, kuten Eurooppa-päivään, juhliin ja illallisille. 

Toissa viikonloppuna starttasi kolmannen kerran rauhanvälitys- ja startup-projekti Startups4Peace, jota UM tukee. Se järjestetään yhteistyössä Startup Cyprus -yhteisön ja saaren kauppakamarien kanssa. Olen päässyt myös tähän projektiin mukaan oppimaan uutta ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Startups4Peace on startup-kilpailu, johon voi osallistua molemmista yhteisöistä koostetut tiimit, joilla on liikeidea, joka hyödyttää ja lisää yhteistyötä saaren molempien yhteisöjen kesken. Osanottajia tuli runsaasti ja alkukarsinnasta pääsi jatkoon 7 hyvää ja mielenkiintoista ideaa omaavaa porukkaa. Saimme Helsingin kaupungilta startup-asiantuntijan pitämään aloittaville yrittäjille workshopia. Heitä pyritään kannustamaan ja auttamaan niin, että ideat lähtisivät kunnolla lentoon, ja samalla saataisiin luotua tänne lisää yrittäjyyttä ja yhteistyötä. Kisan voittajat pääsevät marraskuussa Slushiin. Kilpailu on saanut paljon mediahuomiota ja siitä on uutisoitu Kreikan televisiossa asti.  

Joka kuukausi pääsen myös mukaan eri ministeriöiden järjestämiin briiffeihin, pääasiassa Kyproksen UM:n ja VM:n. Näistä raportoidaan Helsinkiin, jotta ministerit (Soini ja Orpo) tietävät, mitkä Kyproksen kannat tulevat olemaan EU-kokouksissa. Muihin tehtäviini kuuluu muun muassa sometilien ja nettisivujen hoitaminen, mediaseuranta ja erilaisten UM:ää kiinnostavien aiheiden raportointi Suomeen sekä Suomen ja Ruotsin viisumiasioissa avustaminen. Olemme siis Ruotsin kanssa samoissa tiloissa ja teemme tiivistä yhteistyötä monessa asiassa. Työyhteisö on siis hyvin monikulttuurinen, kun henkilökuntaa on Suomesta, Ruotsista, Kyprokselta, Amerikasta ja Filippiineiltä.

Kaikki on ollut tosi kivaa, päivät vain hurahtaa ohi eikä ole ollut vielä tylsää päivää.

Limassolissa virkistyspäivää viettämässä 

Aika menee ihan liian nopeasti, pian on enää kuukausi jäljellä. En ole vielä yhtään valmis lähtemään kotiin, joten joka päivästä nautin täysillä. Kertaakaan ei ole ollut sellaista oloa, että olisin "vain harjoittelija" ja siitä olen hyvin kiitollinen.