Farmielämää Coffs Harbourissa
Heippa kaikki!
Istun mun luksusparisängyssä paksun peiton alla teetä juoden ja päätin nyt pitkästä aikaa pistää teille vähän kuulumisia :) sää on aika viilee ja pilvinen, ja talossa on sen verran galsaa on kiva hengata peiton alla vaan!
On tullu taas vähän taukoja postauksista, kun on ollut niin paljon kaikkea tekemistä ja iltasin kun on ollut aikaa, ei ole vaan jaksanut alkaa kirjottamaan, lähinnä vaan mennyt suoraan nukkumaan. Nyt ollaan siis oltu 25.11. perjantaista asti mun entisen ratsastusvalmentajan ja ratsastuskeskuksen pyörittäjän Katjan ja hänen perheensä luona farmilla Coffs Harbourissa. 25.11. tosiaan huristeltiin tänne Byronista ja Katjan mies Ben tuli hakemaan meidät bussilta kun Katja oli itse hakemassa tallikamua Ankkua Brisbanesta, Ankku tuli tänne myös viikoksi ja suuntaa huomenna takas Brissyyn kielikurssille. Katjan perheeseen kuuluu siis Suomessakin arvostettu eläinlääkäri Ben ja heidän 3 lasta Marcus 3v, Jessica 2v ja Olivia 3kk. Tämän lisäks farmilla asustaa n. 100 lehmää ja 3 sonnia, 4 koiraa, kissa, 3 hevosta ja poni. Tilalla pyörii myös ei-niin-mukavia lemmikkejä kuten tappavan myrkyllisiä käärmeitä ja muuten vaan tosi myrkyllisiä hämähäkkejä, jaiks!
Täällä on upeet maisemat, vihreetä ja mäkistä maastoa ja subtrooppista sademetsää. Välillä peltoja ja välillä taas tiheetä metsää. Kesäisin sataa usein, joten täällä on todellakin vihreempää kuin pohjoisen rutikuivissa metsissä. Kun Ben toi meidät tänne, ajeltiin mutkaista tietä pitkin sademetsän läpi. Harvalla on sellaiset maisemat kotimatkallaan! Coffs Harbour on kuulemma myös suuri banaanintuottaja Australiassa vaikka ollaankin aika etelässä (Cairnsin alue toinen mutta yli 1000km pohjoisemmassa). Ilmasto täällä on ympäri vuoden miellyttävä, talvipäivinä n. 15C ja kesäisin, kuten nyt on pari päivää ollut, 30C tai enemmän. Sadetta tulee kuitenkin sen verran usein että ei ehdi maasto muuttumaan ruskeeksi koppuraksi.
Lääniä on täällä farmilla 64 hehtaaria, eli hommaa riittää! Heti ekana päivänä meitsi ajeli tuolla pellolla jollain yybertraktorilla, ajelin aidan paalujen päältä ja kaatelin niitä :D kyllä vähän nauratti ku ajattelin mitä te miettisitte kun näkisitte sen ;D lisäks ollaan ajeltu nelivetoavolava-autolla, tietty vaihteet väärällä puolella ja kaikki! Aikamoisia elämyksiä kyllä :D ekana päivänä revittiin pellolta kasasta osittain maatunutta piikkilankaa ja aitapaaluja paljain käsin ja vietiin niitä autolla parin kilsan päähän tilan maiden peränurkkaan "roskakuoppaan", jossa kuulemma makoilee kuolleita lehmiä yms. roskaa, hyvät hajut!! Lisäks ehittiin jo eksyä matkalla, kun maasto on tosiaan pelkkää vihreetä ja kumpuilevaa, mäkiä ylösalas ja ainakin ekana päivänä kaikki näytti samalta :D Ja oli aika jänskää ajella tuolla kun oli satanut, kaikkien purojen läpi ja kivikoista. Ja tietysti kokemattomina vedeltiin mäkiä vaakatasossa, kun turvallista on ajaa niitä vain suoraan ylös ja alas.. No hups. Onneks ei vedetty ympäri!
Lisäks ollaan "siivottu" etulaidunta, Ami ja Ankku yybervoimillaan repinyt rikkaruohopuita traktorin ja kettingin avulla maasta, ja mä oon nostellut auton lavalle ja sit viety vähän matkan päähän keräyspaikalle. Kyllä siinä hiki valuu kun +30C helteellä suorassa paisteessa nostelee ja heittelee niitä karahkoja, varsinkin kun ei oo lihaa ku kielessä! Onneks meidän urheilijanuoret on päässy loistaan lihaksillaan kun Irmalta loppuu voimat..:D haha oikeestaan oon varmaan lähinnä tiellä :D no mut jos musta on mitään apua niin hyvä niin, kun on kuitenkin saatu täältä majotus ja ruoka, niin toivottavasti voin antaa myös jotain takasin, vaikka aika käsi oonkin ;)
Yks ilta päästiin oikein tositoimiin, kun oli aika rokottaa tämän vuoden vasikat, korvamerkittää lehmut ja laittaa hyönteiskarkotetta niille. Sitten vaan ajamaan 100 lehmää ja vasikkaa tuolta takalaitskalta kohti talon lähellä olevaa tarhaa ja pakkopilttuuta. Kyllä siinä sai melkosta pahaa silmää monelta lehmältä kun niitä tuolla hätyyteltiin :D muutama katto silleen et jos mun vauvaan kosket niin täältä pesee.. Bruce-russelikin pääsi oikein hommiin kun lähettiin ajamaan lehmiä kohti tarhaa :D kunnon cow-dog! Sitten eroteltiin vasikat ja lehmät toisistaan, ja siinähän vasta huuto alko. Kauhee ammuminen, että mun vauvaahan et vie! Ja vaupset ihan hädissään. Sitä mekkalaa ois voinu äänittää kun se oli niin huvittavaa :D kun saatiin vasikat tarhaan ja lehmät ulos, ne jäi vaan kattomaan pahasti aidan taakse, suunnittelivat varmaan jotain hyökkäystä :D
Vasikat ja myöhemmin lehmät ajettiin pienissä ryhmissä tarhasta sellaselle käytävälle, mistä ne meni jonossa pakkopilttuuseen. Siinä Ben rokotti mun avustuksella kaikki vasikat sellasilla pikku pistooleilla, joissa oli neula ja rokotetta. Sit vielä punkkikarkotetta selkään ja menoks. Oli siinä actionia kun Ben sai monelta vasikalta koivilleen kun siellä pakkopilttuussa puikkelehti :D Sit kun saatiin vasikat valmiiks, oli lehmien vuoro. Oli aika rajua, kun ne ajettiin sinne käytävään joidenki keppien avulla, yhessä oli vielä sähköiskukin apuna. Sit ne houkuteltiin yks kerrallaan eteenpäin ja avattiin vähän päätyporttia, ja kun lehmä lähti juokseen "vapauteen", jysäytettiin portti kii niin, että lehmän pää jäi ulkopuolelle ja kroppa sisäpuolelle. Kauhee jytinä ja monet lehmät oli aika paniikissa ja oikein karju ja raivos ja näytti kieltä ja rimpuili, Brucekin oli aika peloissaan. Siinä sit ötökänsyömille lehmille punkkikarkotetta sisältävä korvamerkki päähän vuorotellen. Muutama sonni kastroitiin, normaali tapa on laittaa joku kumilenkki pihdeillä pallien ympäri, mutta yhellä ei onnistunu, ja Ben leikkas terällä vaan nahan auki ja kaivo kivekset paljain käsin ja heitti mun jalkoihin maahan, ja Bruce-koira söi ne :D yöks se oli aika karua... Yks lehmä oli niin vihanen että se hyppäs n. 140cm aidan yli karkuun, kun Ami ja Ankku yritti ajaa sitä pakkopilttuuseen. Kunnon estelehmä :D Kun kaikki oli valmiita, päästettiin lehmut vasikoineen takas laitsalle. Koko hommassa meni n. 3h ja oli jo säkkipimeetä kun lopetettiin.
Yhtenä päivänä Katja vei meidät katsomaan lähellä olevaa kansallispuistoa Doringoon. Aivan mahtavat näkymät ja oltiin tosi korkeella. Aikamoista yrjörallia vedettiin sinne vuorien päälle, siinä tuli kuulemma jo kuskillekin vähän paha olo :D Oli aika mielenkiintosta asiakaspalvelua taas kerran ku oltiin syömässä. Ennenkin on ollut elämäänsäkyllästyneitä ja ruokia sekottavia tarjoilijoita, mut tää oli paras. Tilasin mun chicken schnitzeliä, niin tarjoilija kysy minkä kastikkeen haluun. Kysyin mitä niitä on, ja se kerto, ja sit kysyin mikä se vika oli (kun en ymmärtäny yhtäkää sanaa). Tää vastas että "it's the fucking normal one" iha vihasena. Olin sillee ÖÖÖMM anteeks?! Toivotaa et kuulin vaa väärin...
Lisäksi käytiin syömässä ja sit käytiin kattomassa vesiputouksia. Sit ollaan käyty pari kertaa Coffsin keskustassa kaupoilla, ja yhtenä päivänä ajeltiin tyttöporukalla rannalle. Vesi oli aikas kylmää mutta Ankut uskaltautui kuitenkin uimaan! Oli aikamoista rallia ajaa tolla farmiautolla tuolla keskustassa, kauhee kolina ja liikennesäännötkin vähä hakusessa :D aussit rakastaa liikenneympyröitä ja niissä ajaminen ja vilkkujen käyttö on jotain niin käsittämätöntä, se ei todellakaa toimi niinku suomessa :D
Sit välillä on sadellu ja tuullu kovaa, ja ollaan vaan hengailtu sisällä. Pari kertaa Katja on ratsastanut sen entisellä laukkahevosella, josta koulutetaan nyt kunnon ratsua, ja oon ollut Ankun kaa kattomassa. Täällä on jopa oma kenttä laitsojen vieressä, ja esteet ja kaikki! Toivottavasti pääsis itekki vähä testaileen ruostuineita taitoja jollakin hepoista :)
Ollaan myös avustettu lastenhoidossa, mut siinäkin oon kyllä ihan käsi. Hävettää myöntää että en oo ikinä ollu lastenhoitajana, ja kaverit varmasti tietää syyn tähän :D Eli ei siis sen harmainta aavistusta mitä pitää tehdä kun lapsi huutaa tai mitään muutakaan, vaipanvaihdosta puhumattakaan :D Make ja Jessica on varsinaisia duracell-pupuja, meno päällä 24/7. Aussien lastenohjelmat on tullu tutuiks! Lapsille puhutaan suomea, mutta vastaavat aina englanniks, ja välillä on vaikeuksia saada mitään selvää, lasten kielellä kun puhuvat :D Onneks tilanteen on pelastanut yyberlastenhoitajat Ami ja Ankku, vähänkö ne on päässy loistaan täällä! Mun on helpompi pysytellä tässä koira-hevonen -osastolla, kyl mäki jotain osaan jossain osa-alueella ;D
Eilen oltiin kattomassa laukkakisoja Coffsin laukkaradalla. Mulla tää oli ihan eka kerta, ja oli mielenkiintosta ja jännää päästä ihan paikan päälle livenä niitä seuraamaan. Lisäks Katjan ja Benin omistama hevonen laukkas yhdessä lähdössä ja sijoittui kolmanneksi. Nää ei olleet kovin isot kisat, mutta oli siellä suht paljon ihmisiä seuraamassa. Saatiin hevosenomistaja-passit, ja päästiin loungeen kattelemaan samalla kun juotiin ja syötiin. Oli kyllä hassua nähä kuinka kuumina ne hepat kävi. Ekaks hevosia talutettiin radan vieressä, ja sit jockeyt hyppäs selkään. Voi kun ne on pieniä! Painoraja on reilu 50 kg, ja jotkut oli jopa mua pidempiä! Eli sielä mentiin sit polvet suussa laukkasatulassa :D jockeyt hyppäs talutusalueella selkään. Kisoissa on myös kaks apuponia, jotka auttaa kuumina käyviä hevosia rauhottumaan, ja avustaa tarvittaessa jopa lähtökarsinoihin asti. Kyllä niistä olikin apua, kun jotkun kuumakallet poukkoili edestakaisin. Itse kisa kestää muutaman minuutin. Pisin lähtö oli 1600 metriä, muut sitä lyhyempiä.Ambulanssi ja eläinlääkäri tulivat perässä, ja tarvittaessa keräävät kaikki pudonneet kyytiin :D Yhteensä nähtiin 3 lähtöä. Palkintorahoja oli jaossa n. 6000 dollaria per lähtö, mielestäni paljon yhdeksi kisaksi! Mutta jostainhan niidenkin on tienattava :) Oli kiva kokemus päästä livenä seuraamaan ja katsomaan miten näitä huippu-urheilijoita käsitellään.
Tänään oli hauska päivä, päästiin nimittäin kokeilemaan Whitewater Raftingia, eli koskenlaskua. Paikka oli parin tunnin ajomatkan päässä. Ben on täällä myös avustamassa, joten saatiin vähän kaverialennusta ja melottiin jokanen ohjaajien kanssa (katoin maisemia :D), kiitos siitä!! Aluks tietty perus briiffaus kaikesta mitä voi tapahtua, mitä tehä ku lentää botskista yms. Melottiin kelluvilla botskeilla pareittain. Mä sain tosi rennon ohjaajan, ja se sanokin et mun ei tarvii tehä oikeestaa mitää, se hoitaa homman kotiin :D yritin välillä osallistua, mut heti tuli kommenttia että anna mä hoidan!! :D ok ehkä se oli vähä turvallisempaa niin.. Meitä oli ehkä joku 30 hengen porukka. Oli aika viilee päivä ja koski oli aika kylmä, mut oli tosi hauskaa kyllä :) laskettiin koskea pikku pätkissä ja välillä harjoteltiin kellumista selällään ja laskettiin putouksesta alas pyllymäkeä, just kivaa :D kaikilla oli kypärä ja kelluntaliivi, ja hyvä niin, koska sain melasta päähäni oikein kunnolla. Lisäks oli hyvä, ku Dave sano, et varo tämmösiä 2cm jättimuurahaisia, tapa heti jos niitä tulee tähä lauttatsydeemiin, ne puree helvetin kovaa. Ja minuutti meni nii yks puras, ai saakeli se kirveli :D hirveitä monstereita. Muutamaa putousta mentiin pariin kertaan, vaihdeltiin pareja ja otettiin kuvia. Ikähaarukka oli n. 5v-45v, eli laidasta laitaan, mutta kaikilla oli hauskaa! Me mentiin Daven kaa aina vikana, ja meidän edellä meni sellanen tätipari, ne meni joka pudotuksen takaperin tai sivuttain, kaikki vaa repeili, ihme ku ne ei kaatunu:D Reitti oli aika lyhyt mut mentiin jotain kohtia monta kertaa. Ja mukava olla vähän vaan kyydissä :D Oli kyllä hauskaa! Välipalan jälkeen olin niin poikki, et pilkin koko automatkan takas kotiin, aika hupaisa näky varmaan..
Fiilikset menee tällä hetkellä aika laidasta laitaan. Herranjestas oon jo 4 viikon päästä tähän aikaan kotona. On kyllä kova ikävä kaikkia rakkaita ja ootan jo kovasti et porukat ja sisko tulis tänne! Nyt on Sydneytä vaille kaikki nähty, ja tuntuukin et aika matelee kun odottaa 21.12 että näkee taas perheen, ja varsinkin Raibsun 31.12.<3 Oon ollut nyt reissussa 11 viikkoa ja 3 päivää. Viime päivien ja viikkojen aikana on kyllä vahvistunu käsitys, millasessa ympäristössä haluaa olla ja mikä vaan aiheuttaa pahaa mieltä. Kyllä täällä on oppinu niin paljon itsestä, mm. kuinka paljon oikeesti tarvii omaa aikaa ja miten tykkää asioita tehdä. On oppinut millaisien ihmisten kanssa haluaa olla, ja millä tavalla haluaa elämäänsä viettää. Mistä tulee hyvä mieli ja mitä ei taas jaksa sekuntiakaan. Muutama ihminen tietää yksityiskohtia paremmin, mutta en ala niitä täällä jakamaan.. Ikäviä hetkiä on kyllä ollut, mutta kaikki vaan luo käsitystä siitä, mitä kohti haluaa pyrkiä. Varsinkin nyt kun on ollut kaukana kotoa ja kaikkea turvallista, hakee sitten turvaa semmosista asioista, mistä itse nauttii. Tuntuu typerältä esittää mitään mitä ei ole, ja täällä tulee niin hyvin kaikki omat tarpeet esille, ja asiat mitkä on itselle tärkeitä. Jos joku asia ei tunnu hyvältä, parempi vaan pyrkiä eroon siitä. Kuulostaa ehkä ympäripyöreeltä selitykseltä, mutta en halua mitään esimerkkejä antaa.
Suunnitelmat jatkosta ovat nyt aika auki. Ami ja Ankku lähtee ens viikon torstaina Sydneyyn, mutta itse en vielä tiedä mitä teen. Luultavasti kuitenkin matkustan tästä edespäin vanhempien tuloon yksin. On mahdollista, että saisin laukkatallilta töitä. Se helpottaisi kyllä taloudellista tilannetta ja olis kyllä mahtava kokemus! Katsotaan nyt miten sen asian kanssa käy ja ottavatko mua kun ehtisin noin viikon olemaan. Toinen vaihtoehto on lähteä viikonloppuna Sydneyyn, ottamaan ilo irti viimesistä lomapäivistä Bondi Beachille ennenkun kunnon kaupunkilomaurakka alkaa kun perhe saapuu ;) mutta katsotaan nyt kuinka tässä käy :)
Terkkuja murut <3
P.S. Kuvia koskenlaskusta mulla ei ole, mutta toivotaan että saan niitä jostain vielä :)
Istun mun luksusparisängyssä paksun peiton alla teetä juoden ja päätin nyt pitkästä aikaa pistää teille vähän kuulumisia :) sää on aika viilee ja pilvinen, ja talossa on sen verran galsaa on kiva hengata peiton alla vaan!
On tullu taas vähän taukoja postauksista, kun on ollut niin paljon kaikkea tekemistä ja iltasin kun on ollut aikaa, ei ole vaan jaksanut alkaa kirjottamaan, lähinnä vaan mennyt suoraan nukkumaan. Nyt ollaan siis oltu 25.11. perjantaista asti mun entisen ratsastusvalmentajan ja ratsastuskeskuksen pyörittäjän Katjan ja hänen perheensä luona farmilla Coffs Harbourissa. 25.11. tosiaan huristeltiin tänne Byronista ja Katjan mies Ben tuli hakemaan meidät bussilta kun Katja oli itse hakemassa tallikamua Ankkua Brisbanesta, Ankku tuli tänne myös viikoksi ja suuntaa huomenna takas Brissyyn kielikurssille. Katjan perheeseen kuuluu siis Suomessakin arvostettu eläinlääkäri Ben ja heidän 3 lasta Marcus 3v, Jessica 2v ja Olivia 3kk. Tämän lisäks farmilla asustaa n. 100 lehmää ja 3 sonnia, 4 koiraa, kissa, 3 hevosta ja poni. Tilalla pyörii myös ei-niin-mukavia lemmikkejä kuten tappavan myrkyllisiä käärmeitä ja muuten vaan tosi myrkyllisiä hämähäkkejä, jaiks!
 |
| OIKEA TALO JA SÄNKY!!! <3 |
 |
| Dogeja piisaa, vasemmalta Max, Brenda ja Bruce |
Täällä on upeet maisemat, vihreetä ja mäkistä maastoa ja subtrooppista sademetsää. Välillä peltoja ja välillä taas tiheetä metsää. Kesäisin sataa usein, joten täällä on todellakin vihreempää kuin pohjoisen rutikuivissa metsissä. Kun Ben toi meidät tänne, ajeltiin mutkaista tietä pitkin sademetsän läpi. Harvalla on sellaiset maisemat kotimatkallaan! Coffs Harbour on kuulemma myös suuri banaanintuottaja Australiassa vaikka ollaankin aika etelässä (Cairnsin alue toinen mutta yli 1000km pohjoisemmassa). Ilmasto täällä on ympäri vuoden miellyttävä, talvipäivinä n. 15C ja kesäisin, kuten nyt on pari päivää ollut, 30C tai enemmän. Sadetta tulee kuitenkin sen verran usein että ei ehdi maasto muuttumaan ruskeeksi koppuraksi.
 |
| Ku Klux Klan-hevoset :D |
 |
| Etualalla puolivuotias Devina |
Lääniä on täällä farmilla 64 hehtaaria, eli hommaa riittää! Heti ekana päivänä meitsi ajeli tuolla pellolla jollain yybertraktorilla, ajelin aidan paalujen päältä ja kaatelin niitä :D kyllä vähän nauratti ku ajattelin mitä te miettisitte kun näkisitte sen ;D lisäks ollaan ajeltu nelivetoavolava-autolla, tietty vaihteet väärällä puolella ja kaikki! Aikamoisia elämyksiä kyllä :D ekana päivänä revittiin pellolta kasasta osittain maatunutta piikkilankaa ja aitapaaluja paljain käsin ja vietiin niitä autolla parin kilsan päähän tilan maiden peränurkkaan "roskakuoppaan", jossa kuulemma makoilee kuolleita lehmiä yms. roskaa, hyvät hajut!! Lisäks ehittiin jo eksyä matkalla, kun maasto on tosiaan pelkkää vihreetä ja kumpuilevaa, mäkiä ylösalas ja ainakin ekana päivänä kaikki näytti samalta :D Ja oli aika jänskää ajella tuolla kun oli satanut, kaikkien purojen läpi ja kivikoista. Ja tietysti kokemattomina vedeltiin mäkiä vaakatasossa, kun turvallista on ajaa niitä vain suoraan ylös ja alas.. No hups. Onneks ei vedetty ympäri!
Lisäks ollaan "siivottu" etulaidunta, Ami ja Ankku yybervoimillaan repinyt rikkaruohopuita traktorin ja kettingin avulla maasta, ja mä oon nostellut auton lavalle ja sit viety vähän matkan päähän keräyspaikalle. Kyllä siinä hiki valuu kun +30C helteellä suorassa paisteessa nostelee ja heittelee niitä karahkoja, varsinkin kun ei oo lihaa ku kielessä! Onneks meidän urheilijanuoret on päässy loistaan lihaksillaan kun Irmalta loppuu voimat..:D haha oikeestaan oon varmaan lähinnä tiellä :D no mut jos musta on mitään apua niin hyvä niin, kun on kuitenkin saatu täältä majotus ja ruoka, niin toivottavasti voin antaa myös jotain takasin, vaikka aika käsi oonkin ;)
Yks ilta päästiin oikein tositoimiin, kun oli aika rokottaa tämän vuoden vasikat, korvamerkittää lehmut ja laittaa hyönteiskarkotetta niille. Sitten vaan ajamaan 100 lehmää ja vasikkaa tuolta takalaitskalta kohti talon lähellä olevaa tarhaa ja pakkopilttuuta. Kyllä siinä sai melkosta pahaa silmää monelta lehmältä kun niitä tuolla hätyyteltiin :D muutama katto silleen et jos mun vauvaan kosket niin täältä pesee.. Bruce-russelikin pääsi oikein hommiin kun lähettiin ajamaan lehmiä kohti tarhaa :D kunnon cow-dog! Sitten eroteltiin vasikat ja lehmät toisistaan, ja siinähän vasta huuto alko. Kauhee ammuminen, että mun vauvaahan et vie! Ja vaupset ihan hädissään. Sitä mekkalaa ois voinu äänittää kun se oli niin huvittavaa :D kun saatiin vasikat tarhaan ja lehmät ulos, ne jäi vaan kattomaan pahasti aidan taakse, suunnittelivat varmaan jotain hyökkäystä :D
Vasikat ja myöhemmin lehmät ajettiin pienissä ryhmissä tarhasta sellaselle käytävälle, mistä ne meni jonossa pakkopilttuuseen. Siinä Ben rokotti mun avustuksella kaikki vasikat sellasilla pikku pistooleilla, joissa oli neula ja rokotetta. Sit vielä punkkikarkotetta selkään ja menoks. Oli siinä actionia kun Ben sai monelta vasikalta koivilleen kun siellä pakkopilttuussa puikkelehti :D Sit kun saatiin vasikat valmiiks, oli lehmien vuoro. Oli aika rajua, kun ne ajettiin sinne käytävään joidenki keppien avulla, yhessä oli vielä sähköiskukin apuna. Sit ne houkuteltiin yks kerrallaan eteenpäin ja avattiin vähän päätyporttia, ja kun lehmä lähti juokseen "vapauteen", jysäytettiin portti kii niin, että lehmän pää jäi ulkopuolelle ja kroppa sisäpuolelle. Kauhee jytinä ja monet lehmät oli aika paniikissa ja oikein karju ja raivos ja näytti kieltä ja rimpuili, Brucekin oli aika peloissaan. Siinä sit ötökänsyömille lehmille punkkikarkotetta sisältävä korvamerkki päähän vuorotellen. Muutama sonni kastroitiin, normaali tapa on laittaa joku kumilenkki pihdeillä pallien ympäri, mutta yhellä ei onnistunu, ja Ben leikkas terällä vaan nahan auki ja kaivo kivekset paljain käsin ja heitti mun jalkoihin maahan, ja Bruce-koira söi ne :D yöks se oli aika karua... Yks lehmä oli niin vihanen että se hyppäs n. 140cm aidan yli karkuun, kun Ami ja Ankku yritti ajaa sitä pakkopilttuuseen. Kunnon estelehmä :D Kun kaikki oli valmiita, päästettiin lehmut vasikoineen takas laitsalle. Koko hommassa meni n. 3h ja oli jo säkkipimeetä kun lopetettiin.
Yhtenä päivänä Katja vei meidät katsomaan lähellä olevaa kansallispuistoa Doringoon. Aivan mahtavat näkymät ja oltiin tosi korkeella. Aikamoista yrjörallia vedettiin sinne vuorien päälle, siinä tuli kuulemma jo kuskillekin vähän paha olo :D Oli aika mielenkiintosta asiakaspalvelua taas kerran ku oltiin syömässä. Ennenkin on ollut elämäänsäkyllästyneitä ja ruokia sekottavia tarjoilijoita, mut tää oli paras. Tilasin mun chicken schnitzeliä, niin tarjoilija kysy minkä kastikkeen haluun. Kysyin mitä niitä on, ja se kerto, ja sit kysyin mikä se vika oli (kun en ymmärtäny yhtäkää sanaa). Tää vastas että "it's the fucking normal one" iha vihasena. Olin sillee ÖÖÖMM anteeks?! Toivotaa et kuulin vaa väärin...
 |
| Kansallispuistoa |
Lisäksi käytiin syömässä ja sit käytiin kattomassa vesiputouksia. Sit ollaan käyty pari kertaa Coffsin keskustassa kaupoilla, ja yhtenä päivänä ajeltiin tyttöporukalla rannalle. Vesi oli aikas kylmää mutta Ankut uskaltautui kuitenkin uimaan! Oli aikamoista rallia ajaa tolla farmiautolla tuolla keskustassa, kauhee kolina ja liikennesäännötkin vähä hakusessa :D aussit rakastaa liikenneympyröitä ja niissä ajaminen ja vilkkujen käyttö on jotain niin käsittämätöntä, se ei todellakaa toimi niinku suomessa :D
Sit välillä on sadellu ja tuullu kovaa, ja ollaan vaan hengailtu sisällä. Pari kertaa Katja on ratsastanut sen entisellä laukkahevosella, josta koulutetaan nyt kunnon ratsua, ja oon ollut Ankun kaa kattomassa. Täällä on jopa oma kenttä laitsojen vieressä, ja esteet ja kaikki! Toivottavasti pääsis itekki vähä testaileen ruostuineita taitoja jollakin hepoista :)
Ollaan myös avustettu lastenhoidossa, mut siinäkin oon kyllä ihan käsi. Hävettää myöntää että en oo ikinä ollu lastenhoitajana, ja kaverit varmasti tietää syyn tähän :D Eli ei siis sen harmainta aavistusta mitä pitää tehdä kun lapsi huutaa tai mitään muutakaan, vaipanvaihdosta puhumattakaan :D Make ja Jessica on varsinaisia duracell-pupuja, meno päällä 24/7. Aussien lastenohjelmat on tullu tutuiks! Lapsille puhutaan suomea, mutta vastaavat aina englanniks, ja välillä on vaikeuksia saada mitään selvää, lasten kielellä kun puhuvat :D Onneks tilanteen on pelastanut yyberlastenhoitajat Ami ja Ankku, vähänkö ne on päässy loistaan täällä! Mun on helpompi pysytellä tässä koira-hevonen -osastolla, kyl mäki jotain osaan jossain osa-alueella ;D
 |
| Ota musta kuva!! |
Eilen oltiin kattomassa laukkakisoja Coffsin laukkaradalla. Mulla tää oli ihan eka kerta, ja oli mielenkiintosta ja jännää päästä ihan paikan päälle livenä niitä seuraamaan. Lisäks Katjan ja Benin omistama hevonen laukkas yhdessä lähdössä ja sijoittui kolmanneksi. Nää ei olleet kovin isot kisat, mutta oli siellä suht paljon ihmisiä seuraamassa. Saatiin hevosenomistaja-passit, ja päästiin loungeen kattelemaan samalla kun juotiin ja syötiin. Oli kyllä hassua nähä kuinka kuumina ne hepat kävi. Ekaks hevosia talutettiin radan vieressä, ja sit jockeyt hyppäs selkään. Voi kun ne on pieniä! Painoraja on reilu 50 kg, ja jotkut oli jopa mua pidempiä! Eli sielä mentiin sit polvet suussa laukkasatulassa :D jockeyt hyppäs talutusalueella selkään. Kisoissa on myös kaks apuponia, jotka auttaa kuumina käyviä hevosia rauhottumaan, ja avustaa tarvittaessa jopa lähtökarsinoihin asti. Kyllä niistä olikin apua, kun jotkun kuumakallet poukkoili edestakaisin. Itse kisa kestää muutaman minuutin. Pisin lähtö oli 1600 metriä, muut sitä lyhyempiä.Ambulanssi ja eläinlääkäri tulivat perässä, ja tarvittaessa keräävät kaikki pudonneet kyytiin :D Yhteensä nähtiin 3 lähtöä. Palkintorahoja oli jaossa n. 6000 dollaria per lähtö, mielestäni paljon yhdeksi kisaksi! Mutta jostainhan niidenkin on tienattava :) Oli kiva kokemus päästä livenä seuraamaan ja katsomaan miten näitä huippu-urheilijoita käsitellään.
 |
| Kävelyalue |
 |
| Apuponeja tarvittiin! |
 |
| Katjan ja Benin heppa |
 |
| Maaliviivalla |
 |
| Nämä rinnuksissa päästiin |
Tänään oli hauska päivä, päästiin nimittäin kokeilemaan Whitewater Raftingia, eli koskenlaskua. Paikka oli parin tunnin ajomatkan päässä. Ben on täällä myös avustamassa, joten saatiin vähän kaverialennusta ja melottiin jokanen ohjaajien kanssa (katoin maisemia :D), kiitos siitä!! Aluks tietty perus briiffaus kaikesta mitä voi tapahtua, mitä tehä ku lentää botskista yms. Melottiin kelluvilla botskeilla pareittain. Mä sain tosi rennon ohjaajan, ja se sanokin et mun ei tarvii tehä oikeestaa mitää, se hoitaa homman kotiin :D yritin välillä osallistua, mut heti tuli kommenttia että anna mä hoidan!! :D ok ehkä se oli vähä turvallisempaa niin.. Meitä oli ehkä joku 30 hengen porukka. Oli aika viilee päivä ja koski oli aika kylmä, mut oli tosi hauskaa kyllä :) laskettiin koskea pikku pätkissä ja välillä harjoteltiin kellumista selällään ja laskettiin putouksesta alas pyllymäkeä, just kivaa :D kaikilla oli kypärä ja kelluntaliivi, ja hyvä niin, koska sain melasta päähäni oikein kunnolla. Lisäks oli hyvä, ku Dave sano, et varo tämmösiä 2cm jättimuurahaisia, tapa heti jos niitä tulee tähä lauttatsydeemiin, ne puree helvetin kovaa. Ja minuutti meni nii yks puras, ai saakeli se kirveli :D hirveitä monstereita. Muutamaa putousta mentiin pariin kertaan, vaihdeltiin pareja ja otettiin kuvia. Ikähaarukka oli n. 5v-45v, eli laidasta laitaan, mutta kaikilla oli hauskaa! Me mentiin Daven kaa aina vikana, ja meidän edellä meni sellanen tätipari, ne meni joka pudotuksen takaperin tai sivuttain, kaikki vaa repeili, ihme ku ne ei kaatunu:D Reitti oli aika lyhyt mut mentiin jotain kohtia monta kertaa. Ja mukava olla vähän vaan kyydissä :D Oli kyllä hauskaa! Välipalan jälkeen olin niin poikki, et pilkin koko automatkan takas kotiin, aika hupaisa näky varmaan..
Fiilikset menee tällä hetkellä aika laidasta laitaan. Herranjestas oon jo 4 viikon päästä tähän aikaan kotona. On kyllä kova ikävä kaikkia rakkaita ja ootan jo kovasti et porukat ja sisko tulis tänne! Nyt on Sydneytä vaille kaikki nähty, ja tuntuukin et aika matelee kun odottaa 21.12 että näkee taas perheen, ja varsinkin Raibsun 31.12.<3 Oon ollut nyt reissussa 11 viikkoa ja 3 päivää. Viime päivien ja viikkojen aikana on kyllä vahvistunu käsitys, millasessa ympäristössä haluaa olla ja mikä vaan aiheuttaa pahaa mieltä. Kyllä täällä on oppinu niin paljon itsestä, mm. kuinka paljon oikeesti tarvii omaa aikaa ja miten tykkää asioita tehdä. On oppinut millaisien ihmisten kanssa haluaa olla, ja millä tavalla haluaa elämäänsä viettää. Mistä tulee hyvä mieli ja mitä ei taas jaksa sekuntiakaan. Muutama ihminen tietää yksityiskohtia paremmin, mutta en ala niitä täällä jakamaan.. Ikäviä hetkiä on kyllä ollut, mutta kaikki vaan luo käsitystä siitä, mitä kohti haluaa pyrkiä. Varsinkin nyt kun on ollut kaukana kotoa ja kaikkea turvallista, hakee sitten turvaa semmosista asioista, mistä itse nauttii. Tuntuu typerältä esittää mitään mitä ei ole, ja täällä tulee niin hyvin kaikki omat tarpeet esille, ja asiat mitkä on itselle tärkeitä. Jos joku asia ei tunnu hyvältä, parempi vaan pyrkiä eroon siitä. Kuulostaa ehkä ympäripyöreeltä selitykseltä, mutta en halua mitään esimerkkejä antaa.
Suunnitelmat jatkosta ovat nyt aika auki. Ami ja Ankku lähtee ens viikon torstaina Sydneyyn, mutta itse en vielä tiedä mitä teen. Luultavasti kuitenkin matkustan tästä edespäin vanhempien tuloon yksin. On mahdollista, että saisin laukkatallilta töitä. Se helpottaisi kyllä taloudellista tilannetta ja olis kyllä mahtava kokemus! Katsotaan nyt miten sen asian kanssa käy ja ottavatko mua kun ehtisin noin viikon olemaan. Toinen vaihtoehto on lähteä viikonloppuna Sydneyyn, ottamaan ilo irti viimesistä lomapäivistä Bondi Beachille ennenkun kunnon kaupunkilomaurakka alkaa kun perhe saapuu ;) mutta katsotaan nyt kuinka tässä käy :)
Terkkuja murut <3
P.S. Kuvia koskenlaskusta mulla ei ole, mutta toivotaan että saan niitä jostain vielä :)
Kommentit