Viimeinen ilta.
107 päivää reissua takana. Huomenna kotiinlähtö. Mihin tää aika meni? :D
Ei oikein keksi heti mitään sanottavaa, on aika sekavat fiilikset. Kaiken kaikkiaan positiiviset, tää on ollut ihan mahtava reissu, ja voi sanoa että yks elämän suurimmista unelmista on totetunut. Jotenkin tosi epätodellinen olo, että nyt tää sit meni jo :D 1,5 vuotta suunnittelua ja 3,5kk matkaa ja nyt se on pulkassa :D tietysti välillä kun koti-ikävä iski ja asiat meni päin persettä, tuntu että aika mateli, mutta loppujen lopuks se hurahti vaan! Vastahan me Amin ja Ankun kanssa tutustuttiin Cairnsissa ja lähdettiin bussilla Townsvilleen ja puhuttiin, mistä sipseistä jokainen tykkää ja miks Zero-Cola on parasta, muistatteko tytöt?! :D Ja Ankku söi jotain munuaispiirakkaa jossai huoltsikalla keskellä ei mitään :D
Tänään mietin Hyde Parkissa makoillessa aurinkoa ottaen, että aika hassua, että oon tän matkan aikana saanu enemmän uusia kavereita ja ystäviä, ja nimenomaan suomalaisia, kun varmaan pariin vuoteen Suomessa. Osa jää varmasti läheisemmiksi, osaa tuskin nään kun kerran tai pari kotona. Ja hassua on myös se, että melkein kaikki Tampereelta :D miten niin tää maailma on pieni?! Niin sitä vaan random-ihmiset tapaa random-paikoissa maailman toisella puolella. Kai se on sitä kohtaloo, mene ja tiedä :D
Tää on varmaan aika diibadaaba-tekstiä mutta nyt tuntuu et ei oikein ajatus kulje, oon vaan niin täpinöissä, KOTIIN JEEEEEEEEEE!!! Raibsuuu JEEE <3
Mun mielestä alun alkaen oli hassua, kun jotkut tekee tälläsiä reissuja vasta sit, kun haluaa vanhempana jonkun irtioton ja kun nuorena ei saanu tilaisuutta. Mä taas oon 18 v, oman ikäiseni on vielä koulussa, ja mä oon jo toteuttanu valtavan unelman. En oo kertaakaan tavannu oman ikästäni tän koko reissun aikana. Jotenkin jännä sanoo, et mä oon jo tullu tänne löytään itteni, ja voin vannoo että se on tapahtunu. Mun ei tarvii viiden tai kahenkymmenenkään vuoden päästä lähtee reppureissaileen vaan sen takia, et kokeilisin jotain hullua ja jännää, mikä ei muka ole sovinnaista siinä iässä. Been there, done that!! Ja kuinka moni voi rehellisesti myöntää, että koskaan usko että ikinä tänne päädyn ja vielä viihdyn? En usko että kovin moni, kyllä niin monelta tuli epäiliviä katseita :D
Suurin opetus täällä on varmaan ollu, että vaikka matkustaisit kuuhun, ei se elämä oo missään tällä pallolla erilaista ja sikamageeta. Ei ne ahdistukset ja omat ajatukset sieltä pään sisältä katoa mihinkään. Vaikka maisemat vaihtuu, niin ei se hohdokkuus tai onnellisuus kasva jollain ihmeen keinolla. Kyllä se sieltä pään sisältä kumpuaa, ei sitä löydä vaikka kävis siellä Kuussa. Tää oli mulle aina vähän semmonen pakosuunnitelma kaikesta vaikeesta ja ahdistavasta. Aina aattelin et haluun pois Suomesta. Nyt se käsitys on muuttunut aika paljon. Parasta on ollu oppia niin paljon itsestä, mistä pitää ja missä viihtyy, ja mikä ei itselle sovi. Moni tulee tänne yli parikymppisenä, kun tuntee jo aikalailla itsensä, ja ehkä väheksyykin sitä, että mä oon oikeesti tullu tänne ettiin sitä mitä oon. Herranjestas oon 18 :D en ikinä oo asunu omassa kämpässä tai ollu olematta koulun penkillä. Ei ois voinu parempaa ajotusta tälle matkalle olla! Se, mistä kaikista vaikeuksista on selvinny, on jotain niin kasvattavaa. Ja mitä kaikkee paskaluukkuja on nähny ja silti nukkunu yönsä :D Ja tää kaikki ihan omilla ansioilla, ei isin eikä kenenkään muunkaan rahoilla. Siellä sitä istuttiin toimistossa huhtikuusta elokuun loppuun kun muut vietteli kivoja rantapäiviä! Ja voin 100-prosenttisesti vakuuttaa että oli sen arvosta. Ei tälläsiä kokemuksia saa sillä että jää kotiin istumaan ja oottelee että muut järjestää :D
Luultavasti joku kysyy, mikä oli parasta ja mikä tyhmintä. Parasta aurinko, lämpö, ihmiset, rannat, Whitsundays, Garlic-bread, uudet ystävät ja tuttavuudet, Cadburyn suklaa, ilmanen wi-fi, fiilis vapaudesta ja siitä että selviät mistä vaan. Listaa vois jatkaa jos jaksais miettiä muuta :D Tyhmintä koko ajan kipeenä oleminen, polven hajoominen, jalkapohjan hajoominen, sade, idiootit hostellihuoneissa, irkut ja britit, Byronin paskakasahostelli näin jotain mainitakseni :D mutta positiivisia huurjasti enemmän ja negatiivisistakin vaan on oppinut lisää.
On tää ollu kyllä jotain niin hurjaa :D kädet tärisee kun miettii että huomenna klo 15.55 oikeesti lähden täältä. Huh huh!! Loppuun pistän ikimuistoisimpia hetkiä täältä kuvina. Jotakin postauksia pistän vielä kotiin tultuani, mm. hostellielämään liittyen :)
ÄÄÄÄÄ ylihuomenna kotona!!
Ei oikein keksi heti mitään sanottavaa, on aika sekavat fiilikset. Kaiken kaikkiaan positiiviset, tää on ollut ihan mahtava reissu, ja voi sanoa että yks elämän suurimmista unelmista on totetunut. Jotenkin tosi epätodellinen olo, että nyt tää sit meni jo :D 1,5 vuotta suunnittelua ja 3,5kk matkaa ja nyt se on pulkassa :D tietysti välillä kun koti-ikävä iski ja asiat meni päin persettä, tuntu että aika mateli, mutta loppujen lopuks se hurahti vaan! Vastahan me Amin ja Ankun kanssa tutustuttiin Cairnsissa ja lähdettiin bussilla Townsvilleen ja puhuttiin, mistä sipseistä jokainen tykkää ja miks Zero-Cola on parasta, muistatteko tytöt?! :D Ja Ankku söi jotain munuaispiirakkaa jossai huoltsikalla keskellä ei mitään :D
Tänään mietin Hyde Parkissa makoillessa aurinkoa ottaen, että aika hassua, että oon tän matkan aikana saanu enemmän uusia kavereita ja ystäviä, ja nimenomaan suomalaisia, kun varmaan pariin vuoteen Suomessa. Osa jää varmasti läheisemmiksi, osaa tuskin nään kun kerran tai pari kotona. Ja hassua on myös se, että melkein kaikki Tampereelta :D miten niin tää maailma on pieni?! Niin sitä vaan random-ihmiset tapaa random-paikoissa maailman toisella puolella. Kai se on sitä kohtaloo, mene ja tiedä :D
Tää on varmaan aika diibadaaba-tekstiä mutta nyt tuntuu et ei oikein ajatus kulje, oon vaan niin täpinöissä, KOTIIN JEEEEEEEEEE!!! Raibsuuu JEEE <3
Mun mielestä alun alkaen oli hassua, kun jotkut tekee tälläsiä reissuja vasta sit, kun haluaa vanhempana jonkun irtioton ja kun nuorena ei saanu tilaisuutta. Mä taas oon 18 v, oman ikäiseni on vielä koulussa, ja mä oon jo toteuttanu valtavan unelman. En oo kertaakaan tavannu oman ikästäni tän koko reissun aikana. Jotenkin jännä sanoo, et mä oon jo tullu tänne löytään itteni, ja voin vannoo että se on tapahtunu. Mun ei tarvii viiden tai kahenkymmenenkään vuoden päästä lähtee reppureissaileen vaan sen takia, et kokeilisin jotain hullua ja jännää, mikä ei muka ole sovinnaista siinä iässä. Been there, done that!! Ja kuinka moni voi rehellisesti myöntää, että koskaan usko että ikinä tänne päädyn ja vielä viihdyn? En usko että kovin moni, kyllä niin monelta tuli epäiliviä katseita :D
Suurin opetus täällä on varmaan ollu, että vaikka matkustaisit kuuhun, ei se elämä oo missään tällä pallolla erilaista ja sikamageeta. Ei ne ahdistukset ja omat ajatukset sieltä pään sisältä katoa mihinkään. Vaikka maisemat vaihtuu, niin ei se hohdokkuus tai onnellisuus kasva jollain ihmeen keinolla. Kyllä se sieltä pään sisältä kumpuaa, ei sitä löydä vaikka kävis siellä Kuussa. Tää oli mulle aina vähän semmonen pakosuunnitelma kaikesta vaikeesta ja ahdistavasta. Aina aattelin et haluun pois Suomesta. Nyt se käsitys on muuttunut aika paljon. Parasta on ollu oppia niin paljon itsestä, mistä pitää ja missä viihtyy, ja mikä ei itselle sovi. Moni tulee tänne yli parikymppisenä, kun tuntee jo aikalailla itsensä, ja ehkä väheksyykin sitä, että mä oon oikeesti tullu tänne ettiin sitä mitä oon. Herranjestas oon 18 :D en ikinä oo asunu omassa kämpässä tai ollu olematta koulun penkillä. Ei ois voinu parempaa ajotusta tälle matkalle olla! Se, mistä kaikista vaikeuksista on selvinny, on jotain niin kasvattavaa. Ja mitä kaikkee paskaluukkuja on nähny ja silti nukkunu yönsä :D Ja tää kaikki ihan omilla ansioilla, ei isin eikä kenenkään muunkaan rahoilla. Siellä sitä istuttiin toimistossa huhtikuusta elokuun loppuun kun muut vietteli kivoja rantapäiviä! Ja voin 100-prosenttisesti vakuuttaa että oli sen arvosta. Ei tälläsiä kokemuksia saa sillä että jää kotiin istumaan ja oottelee että muut järjestää :D
Luultavasti joku kysyy, mikä oli parasta ja mikä tyhmintä. Parasta aurinko, lämpö, ihmiset, rannat, Whitsundays, Garlic-bread, uudet ystävät ja tuttavuudet, Cadburyn suklaa, ilmanen wi-fi, fiilis vapaudesta ja siitä että selviät mistä vaan. Listaa vois jatkaa jos jaksais miettiä muuta :D Tyhmintä koko ajan kipeenä oleminen, polven hajoominen, jalkapohjan hajoominen, sade, idiootit hostellihuoneissa, irkut ja britit, Byronin paskakasahostelli näin jotain mainitakseni :D mutta positiivisia huurjasti enemmän ja negatiivisistakin vaan on oppinut lisää.
On tää ollu kyllä jotain niin hurjaa :D kädet tärisee kun miettii että huomenna klo 15.55 oikeesti lähden täältä. Huh huh!! Loppuun pistän ikimuistoisimpia hetkiä täältä kuvina. Jotakin postauksia pistän vielä kotiin tultuani, mm. hostellielämään liittyen :)
ÄÄÄÄÄ ylihuomenna kotona!!
Kommentit