Mitä tänne oikeesti kuuluu?

Viime viikot on kyllä ollut ihan hullun myllyä. Mutta aloitetaan mukavista jutuista! Uudesta Seelannista palattuani jatkoin suoraan Sydneystä Bridgetten eli mun parhaan aussikaverin porukoille Alburyyn. Sydneystä kesti junalla 8 tuntia, mutta onneksi nukuin kun tukki koko matkan, reissut otti koville. Perille päästyäni aamuneljältä aivan huippu fiilis, Bridgette tuli hakemaan ja kotona ootteli koirat ja aivan upee omakotitalo! 2 koiraa, kissa, kanoja ja 2 hevosta eli ihan mun taivas <3

Viikonlopun ohjelmassa oli ratsastusta, nukkumista, paljon hyvää ruokaa, viiniä ja B:n siskon häämaistajaiset aivan upeessa sulhasen kotitalossa järven rannalla. Oli kyllä mieletöntä päästä paikallisten kotiin ja kokemaan normaalia elämää ja näkemään miten aussit täällä elelee. Sunnuntain kuuden tunnin ajomatka takasin Wollongongiin oli kyllä ankee, oisin mielelläni jääny Alburyyn paijattavaksi <3 Ehkä vielä pääsen käymään siellä ennen kotiin lähtöä. Niin ihana perhe ja hyviä muistoja jäi.

Aamuneljän onnellisuus... Leroy Cottrill ei ole niin varma asiasta

Kuuro Harry 16 vee ja Leroy 2 vee <3

Kellä on oma kameli?! B:n kaverilla oli myös valtava possu joka puri mua jalkaan :D

B:n isän polocrossponi <3

Bridgetten kaveri hamstraa hylättyjä eläimiä ja sieltä otettiin lainaan ponit maastoretkelle

Mitäs muuta tänne kuuluu kun lomailua ja reissuja? No, maanantaina kotiin paluun jälkeen selvisi vihdoin (virallisesti, me kyllä jo osattiin arvata) että meidän huoneessa on hometta. Siitä alkoi sitten semmonen show että ei mitään rajaa. Meidän huone on ollut haiseva, kylmä, tosi tosi kostea ja muutenkin vaan outo kokoajan. En oo huomannut mitään eroa tänä 3 kk aikana ja 2 kk sitten pyydettiin uutta huonetta mutta pyyntö sivuutettiin. Vaadittiin uutta huonetta ja onneksi saatiin. Kaikki kamat piti pestä ja tuulettaa ja saatiin oikeen anella apua siihen. Lopulta saatiin rahaa pesukoneisiin ja pesulaan. Vein mun kengät, laukut ym. takapihalle tuulettumaan ja eiköhän joku varastanut (vaikka kaikki lukkojen takana) mun kaikki Niket ja Addun kengät ja yhden laukun. Aivan jäätävää sontaa kyllä. Sitten vaan poliisille ilmotusta ja vakuutukseen papereita. Toivottavasti tulisi pian rahat takaisin. Kyllä ärsytti niin paljon, on ihmisillä pokkaa, kun kaikki tiesivät että meidän kamat on ulkona ton homeen takia eikä vaan jonkun iloksi kerättävänä. Noh se on vaan materiaa mutta silti. Koko asuntolan henkilökunnan asennoituminen asiaan on ollut tosi naurettavaa. Kaikkea apua saa oikein anella ja ei tunnuta ymmärtävän tilanteen vakavuutta. Monica on kuitenkin asunut huoneessa heinäkuusta ja molemmat ollaan oltu koko ajan kipeänä ja mulla outoja ja tosi pahoja allergiaoireita. Käytiin lääkärillä ja koitetaan saada rahoja takaisin edes lääkkeistä joita ollaan tänä aikana ostettu. Mutta mitään hyvitystä tuhansien vuokrasta tuskin tulee. Edes koko asuntolasysteemin johtajaa ei paljon hetkauttanut ja meidän asuntolan johtaja perusteli että "kaikillahan on hometta kun rannikolla asutaan". Juupajuu. Tosi turhauttavaa ja energiaa vievää ja koita siinä sitten samalla hoitaa esseitä ja muita hommia, soitella poliisille ja täytellä vakuutuslappuja ja raahata pyykkejä ees taas.

Onneks kuitenkin uusi huone on hyvä ja ollaan jo voitu paremmin. Nukun paljon paremmin ja aamulla ei ole enää niin tukkoinen olo kuin ennen. Lääkäri sanoi että ei pitäisi jäädä pysyviä haittoja. Sääliksi käy niitä, jotka asuu pysyvästi tässä kerroksessa. Ei varmasti oo viimenen huone johon hometta tulee. Näiden ihmisten välinpitämättömyys on kyllä jotain ihan jäätävää. Kauhee säätö mutta ei oikein voi mitään, en olis voinut tätä oikeen välttää ja kenkien varastaminen taas vaan turhaa lisäharmia. Sunnuntaina mentiin kuitenkin Sydneyyn ostamaan uusia kenkiä ja kyllä se mieli siitä sitten parani tosin pankkitili itki <3

Sunnuntaina tulee 3 kuukautta täyteen. Kaiken kaikkiaan tämä reissu on kyllä taas opettanut paljon asenteesta ja kasvattanut luonnetta. Kaikenlaista on sattunut, nilkka meni, hometta ja tavaroita vietiin. Ja kipeänä ainakin puolet ajasta. Mutta jotenkin sitä vaan ajattelee että aina tulee parempia päiviä ja ei näille oikeen mitään voi. Ja typerät ja välinpitämättömät ihmiset kyllä karma sitten korjaa... Ja ihmisten käyttäytymisestä on oppinut myös paljon. Joskus nuorempana olisi varmaan paljon enemmän reagoinut siihen, miten joku käyttäytyy sua kohtaan. Nyt ei oikeestaan paljoa hetkauta ainakaan toiminnan tasolla. Kämppis on välillä vähän outo, käyttää mun tavaroita kysymättä ja "kaverit" välillä ignoraa tai feidaa, mutta silti se ei tarkoita että itse reagoisi takaisin samalla mitalla. Oikeestaan enemmän vaan ajattelee, että jokaisen käytös on sen ihmisen oma asia ja tulee varmasti palkitsemaan/kostautumaan myöhemmin. Eli vaikka joku olisi kusipää mulle, en jaksa olla samanlainen takaisin, kun se ei kuitenkaan ole sitä mitä mä oikeesti olisin. Joten juu kyllä on luonnetta taas kasvatettu lisää. Omituiset tyypit omaan arvoonsa.

Hometta tai ei mutta hymy ei hyydy

Ulkona on tullut käytyä varmaan enemmän kun parina viime vuonna yhteensä

Uusilla popoilla kelpaa

Netflix and chill comfy level 100

Sydneyssä brunssilla

Norjalaiset ystäväni

Koko homehomma on kyllä tuonut mua ja Monicaa paljon läheisemmäksi. Vaikka välillä en voi ymmärtää sen sotkuista ja väinpitämätöntä luonnetta, on meillä kyllä huippuhauskaa täällä ja hihitellään joka ilta tyhmille jutuille. <3 Ei anneta viimesen 1,5 viikon säätämisen ja harmituksen pilata loppuja 1,5 kuukautta! Paljon on tullut hengailtua norjalaisten poikien kanssa. Se on aina helpompaa kun tyttöjen kanssa tulee jossain kohtaa draamaa ja ihme kitinää ja säätöä. Poikien kanssa on ollut kyllä mulle aina helpompaa että sinänsä ei yllätys. Eilen oltiin jonkun norskin synttäreillä ja mukavaa porukkaa oli. Luonteet sopii paremmin yhteen selvästi pohjoismaalaisten ja saksalaisten kanssa kun amerikkalaisten. Ja aussit ottaa vähän etäisyyttä kun tietää että me häivytään pian :( Mutta parhaat tyypit toki pysyy <3

Semmosia aivopieruja ja mietteitä tällä kertaa :)