The Red Centre

Alkuun kiitos kaikille ihanille jotka lähetitte viestejä ja kommentteja viime postauksen jälkeen! On upeeta huomata kuinka myös ihmiset, joita ei niin usein nää, välittää ja laittaa tsemppejä. Kiitos <3 Ootte mielessä ja piristää kovasti fiilistä.

Viime viikonloppuna tehtiin perjantaista sunnuntaihin retki outbackiin, keskelle Australiaa. Lennettiin Ayers Rockin lentokentälle, lento kesti n. 3 tuntia ja aikaero oli puoli tuntia. Keskelle on aika kallista mennä, lennot on kalliita, koska se on lähes ainoa järkevä ratkasu matkustaa sinne. Esim. Adelaidesta Etelä-Australiasta pääsisi roadtrip-retkellä sinne, mutta reissuun menee kaksi viikkoa. Joten ei muuta kun haisemaan ja kyllä oli todellakin rahan arvoinen reissu, vaikka yleensä en noista ryhmäretkistä kauheesti perusta.

Pohjois-Territoriolle kuuluva keskusta on historian saatossa mannerlaattojen törmätessä noussut pari kilometriä ylöspäin. Siitä johtuu nämä kanjonit, erikoiset yksinäiset kivet ja muodostelmat.

On se iso

Oli upeet maisemat lentokoneesta, maa on ihan punaista ja kuivaa mutta toisaalta paljon vihreetä puskaa eli ihan aavikko kumminkaan. Ja tietysti iso kivi! Meillä oli kolmen päivän retki Rock Explorer Extreme Adventuresilta. Oli ihan huippu, opas oli mahtava ja meitä oli vaan neljä, minä, Julia ja yks pariskunta. Oli siis hyvä pikku porukka ja paljon ruokaa ja upgradeausta kun meitä oli niin vähän, saatiin aina vähän paremman campingalueet ym.

Perjantai meni lähinnä liikkumiseen ympäriinsä: meidät haettiin joltain hotellilta ja ajeltiin parisataa kilsaa jonku eri ryhmän kyydissä kunnes setä nappas meidät omaan bussiinsa. Ajeltiin kamelipaikan kautta leirintäalueelle. Aateltiin että varmaan hiton karu viikonloppu tulossa, mut haha näiden teltat oli paksusta telttakankaasta tehtyjä taloja, oli kuumat suihkut ja kaikki. Ilta istuttiin nuotiolla ja syötiin. Setä ja pariskunta halus tietää kaiken mahollisen Suomesta Ruotsin vallan ajasta talvisotaan ja miten itsenäistyminen meni ja miten puoluejärjestelmä toimii. Ja sama Venäjästä. Huhhuh siinä oli testiä :D

Suolajärvi

Montaa mutkaa tai risteystä ei ollut koko viikonloppuna

Sedän paras kaveri orpo Nibbles joka hirnui sedän nähdessään

Perjantain leirintäalue

"Teltta"? siis talo

Illalla oli kaksi vaihtoehtoa, joko nukkua "teltassa" tai sysipimeessä ulkona tähtitaivaan alla swagissa, eli teltan ja makuupussin yhdistelmässä. No ei muutakun kolmesataa vaatekerrosta, untuvatakki, pipo, hanskat ja muut vehkeet mukaan ja tähtien alle. Setä oli ihan ekspertti ja näytti meille tähtikuvioita ja kerto etäisyyksiä. En oo koskaan nähnyt niin paljon tähtiä, linnunrata, Jupiter, Mars ja Saturnus ja vaikka mitä. Erotti myös hyvin, kuinka Mars on väriltään oranssi ja siten tunnistaa helposti taivaalta. Setä myös opetti miten aboriginaalit suunnistaa tähdistä, mistä näkee etelän ja miten he katsoo tähtikuvioita erilailla: ei tähtien muodostamia kuvioita, vaan sitä mustaa aluetta mikä niiden väliin jää.  Sieltä löytyi näin esimerkiksi emu. Niin siistiä!!

Swag

Lauantaina oli rapsakka 5.15 herätys. Aivan jäätävän kylmä, joku +6 ja kaste ja siinä nukkunu ulkona nii aika karu aamu :D Ei muuta kun kamat kasaan ja kohti Kings Canyonia. Siellä tehtiin 5 kilsan kävely kanjoneita ylös alas. Alotettiin aamu 7 ja lopetettiin 11. Kaikki vaellukset pitää tehdä kello 11 mennessä. Upeet maisemat ja kun aurinko nousi niin alko jo tarjeta ja semmonen mukava 24C päivällä. Setä puuskutti ja luulin et saa sydärin niissä "heart attack hill" -mäissä... Selvittiin. Heti kun aurinko nousi niin kärpäsiä oli ihan hitokseen kaikkialla, silmissä, suussa, nenässä... Kuulemma näin talvea kohti ei edes paha, mutta meillä kyllä niin keitti jo lauantai-iltana :D Missään ei nähty yhtään karjaa, niin ei tajuttu mistä ne kärpäset tulee, mutta kuulemma sitä on tosi paljon ja laitumet parisataa kilsaa pitkiä.

250 000 000 vuotta vanhaa merenpohjaa

Fossiloitunut kakka 250 miljoonan vuoden takaa

250 miljoonaa vuotta vanhoja sadepisaroita rannalla

Setä ja kanjoni

Vitsi kun osaisin selittää mitä kaikkea setä kerto historiasta ja tästä alueesta. Mutta siis ainakin tää on joskus ollut merenpohjaa ja siitä kaikki fossiilit peräisin. Nää on alunperin ollut jopa muutaman kilometrin korkuisia mutta eroosion takia enää parisataa metriä. Punainen väri johtuu rautaoksidista (?) ja kaikki tää kallio on oikeesti valkoista sisältä, vaan pinta on punainen ja sen takia myös maa ja hiekka. Haha lol mun luonnontieteilijäystävät varmaan arvostaa näitä mun selityksiä.

Iltapäivällä ajeltiin Ulurulle. Se on valtava yksin maasta kohoava kivi, joka on mannerlaattojen törmätessä noussut pinnan alta kääntyen samalla 95 astetta. Se on lähinnä vaan 348 metriä korkea huippu, kallio jatkuu vielä 3 kilometriä maan alla. Oli kyllä upea näky ja kuvissa vaikea hahmottaa kuinka siistin näköinen se oli. "It's just a stone" sano tyypit Weeronassa mutta olipa kyllä makee. Se vaihtaa väriä auringon korkeuden mukaan.

Luola oli levähdys- ja majapaikka aktiivisessa abojen käytössä vielä 1930-luvulla

Suurin osa näiden kallioiden ympäristöstä on pyhiä, eikä niille saa mennä. Ulurulle saa kiivetä lain mukaan, mutta se on todella epäkunnioittavaa paikallisia heimoja kohtaan. Oppaan mukaan vaikeinta kulttuurien yhteensovittamisessa eurooppalaisten saavuttua oli, että aboriginaalit eivät juuri koskaan halua jakaa tarinoitaan ulkopuolisille tai selittää, miksi joku paikka on erityisen pyhä heille. Abojen historia jaetaan eteenpäin tarinoita kertomalla, mitään ei kirjoiteta ylös. Joitain tarinoita ei saa kertoa kuin vain niissä paikoissa, missä jokin asia on tapahtunut tai missä joku paikka sijaitsee. Sekin vaikeuttaa tarinoiden huomioimista. Näitä kunnioitetaan parhaan mukaan, mutta mun huomio on kyllä ollut edelleen vahvasti se, että valkoiset jyrää ja paikalliset heimot saa väistää ja todella epäkunnioittavalla ja alistavalla tavalla. Kun ekat eurooppalaiset tuli keskelle Australiaa, kaikkien abojen piti valita valkoisen miehen nimi, heidän omat nimensä eivät kelvanneet rekisteriin. Siksi monet olivat saman nimisiä, esimerkiksi jonkun paikallisen artistin mukaan.

Jännä huomata se ero, kuinka Uudessa Seelannissa maorit on huomioitu niin upealla tavalla ja yhteistyö on ollut sujuvaa. Australiassa taas hyvin vahvasti näkyy alistaminen ja ajattelumalli että valkoinen mies on paras ja omituiset tummat hyypiöt saa väistää. 1950-luvulla varastettiin kaikkien abojen lapset ja tästä syntyi"kadonnut sukupolvi" ja mitä kaikkea kaameeta. Aussien kanssa jutellessa useat kommentit ovat rasistisia. Opas oli Uudesta Seelannista, joten hänellä oli hieman objektiivisempi näkökulma. Mutta muuten usein aboja pidetään täällä ns. roskasakkina mikä on hyvin surullista, varsinkin kun kuulee, mitä kaikkea heiltä voisi oppia: luonto on heille ruokaa, lääkkeitä, karttoja, aseita, jne. Jännä myös nähdä miten esim. pariskunnan mies oli koulussa oppinut hyvin erilaisen historiankuvan kuin esimerkiksi minä. Myöskään Saksassa ei kuulemma opeteta maailmanhistoriaa, vaan hyvin eurooppakeskeinen näkemys, joka usein valitettavasti näkyy ystäväiseni kommenteissa :D

Lauantai-ilta vietettiin isommassa leirintäpaikassa, joka oli lähin asutus Uluruun nähden, 20 kilometriä. Aamulla herättiin taas 5.15 ja lähdettiin katsomaan auringonnousua Ulurun takaa. Sen jälkeen 7 kilometrin vaellus Kata Tjutalla. Se oli vähän kuin isompi muodostelma Ulurun kokoisia kallioita. Nekin olivat joskus 3 km korkeita ja jos oikein ymmärsin, ne syntyi kun vuorten väliin muodostui jokia, jotka sitten kuljettivat kiviä, joiden kasaantuessa ja painautuessa yhteen syntyy tällaisia muodostelmia jokien penkoille. Kata Tjutan kalliot ovat graniittia eli laavasta muodostunutta kiveä (?), myös valkoisia sisältä ja sentin punainen kerros päällä. Morjes mitä eksperttitasoa nää mun selitykset. Vähän haastava sanasto oli englanniksi.

Kaikki patikoinnit on tehtävä aamu 7-11 välillä, kun on vielä viileää. 36C ylitettäessä tilastojen mukaan lämpöhalvaukset ja muut nääntymiset lähtee rajuun nousuun ja siksi se on rajana. Portit pistetään kiinni jos on kuumempi. Ymmärrettävää, sillä setä kertoi, että jos parkkipaikalla on 35, kallioiden välissä kuumassa seisovassa ilmassa lämpötila on helposti 43C. Meillä oli miellyttävät parikymmentä astetta molempina päivinä eli mukava talvi-ilma.

Elephant rock. Abot eivät hahmota kallioita näin, koska tietenkään eivät omaa eurooppalaisten skeemaa "norsu", joten vasta britit tajusivat miltä tämä näyttää ja keksivät nimen.

Hassua miten pieniltä rääpäleitä Kata Tjutan kalliot näyttää näissä panorama-kuvissa. Mutta kaiken kaikkiaan tosi makee paikka.

Kivi parinkymmenen kilsan päästä

Kuvan kukka on nimeltään Mula Mula mikä tarkoittaa "pretty but useless". Sitä ei siis voi oikein käyttää ruokana, lääkkeenä tai apuna metsästykseen tai muuhun. Setä sanoi että outbackissa usein kutsutaan joitain ihmisiä mulamulaksi, muutama blondivitsi tuli mieleen..

Siirtymiset oli yllättävän pitkiä. Ajettiin satoja kilometrejä eri kohteiden välillä. Uluru näytti valtavalta jo parinkytä kilsan päästä. Pikkubussissa siis tuli istuttua ja setä kertoi hauskoja faktoja:

- Outbackissa vaeltaa noin 750 000 kamelia villinä. Pääasiassa keskellä ja lännessä. Joskus tuotiin kameleita Lähi-idästä Australiaan ja osa pääsi vapaaksi ja kanta vähän villiintyi
- Kameleita myös kasvatetaan ja koulutetaan bisneksenä ja outbackin suurin bisnes myy niitä suoraan Saudi-Arabian kuninkaalle kamelikisoihin
- Edellisellä viikolla oli satanut tulvaksi asti. Se on hyvin poikkeuksellista "talvella" eli nyt, ja oltiin onnekkaita, sillä sen jälkeen maaperä ja ilma on ollut hyvin raikasta ja puhdasta ja harvinaiset muutamat lammet ja vesiputoukset olivat vielä täynnä vettä kallioiden välissä
- Ensi kerran sataa joulukuussa ja siihen mennessä vesivarat ovat kuivuneet aikaa sitten

Sydneyn alueella on kuukauden ajan poltettu kuivaa metsää ja näin varauduttu ennakolta tuhoisiin metsäpaloihin. Esimerkiksi Melbournessa kymmeniä ihmisiä paloi käytännössä elävältä niiden takia ja palot voivat syttyä myös itsekseen. Kaupunkia on siis peittänyt usvan näköinen savu ja auringonlaskuista tulee näin vielä komeempia.

Tosi hieno viikonloppu takana. Toivon, että saan vielä pariskunnalta kuvia, jota otettiin oppaan linssillä planeetoista ja tähdistä, niin makeita! Tähtien alla nukkuminen dingojen ympäröimänä oli ehkä hienoimpia juttuja mitä oon koskaan tehnyt. Kuultiin niiden ulvovan ja opas kertoi niiden kierrelleen meitä ja kuulinkin koiran turkin ravistelun ääniä pimeässä mutta kuun valossa ei nähnyt kuin metrin. Lähellä olivat kuitenkin. Joskus ne on nukkuneet swagien päällä jalkopäässä <3

Reissun jälkeen on ollut aikamoinen uupumus niin fyysisesti kuin jotenkin henkisestikin. Reissukaverin kitinä vaikutti aika paljon omiin fiiliksiin ja tää viikko on mennyt aika pitkälti nukkuessa, jotenkin vaan tosi väsynyt olo. Ehkä kun viikonlopun oli ilman mitään laitteita tai aktiviteetteja pääsi kunnolla rentoutumaan ja sen jälkeen ollut ihan poikki. Myös homesotku on jatkunut. Nyt Helsingin päästä vaihtokoordinaattori on liittynyt soppaan mukaan auttamaan. Meidän asuntolan manageri on sitten puhunut kaikenlaista sontaa musta hänelle ja syytellyt mua kaikesta ja sepittänyt vaikka mitä törkeetä. Ja myös samalla selvisi että valehdellut mulle selvittävänsä asiat ja samaan aikaan vakuutti koordinaattorille ettei aio laittaa tikkua ristiin minkään eteen, koska mä en muka ole perillä tapahtumista ja vaikka mitä pimeetä. Aina kun saa uuden positiivisen fiiliksen niin tulee jotain uutta kuraa niskaan, se on ollut tosi energiaa vievää ja kurjaa että joutunut tällasia juttuja täällä hoitamaan. Ei ole oikein pystynyt nauttimaan päivistä enää samanlailla. Mutta ei auta kun toivoa että asiat järjestyy ja koittaa pistää niitä taka-alalle ja ottaa ilo irti viimeisistä viikoista.

Mulla on enää kaksi viikkoa luentoja, kaksi esseetä ja yks tentti jäljellä. Sain tentin siirrettyä viikon aiemmaksi, eli ei tarvitse pyöritellä peukaloita täällä kopissa kolmea viikkoa ennen sitä. 16.6. siis loppuu koulu ja sitten siinä viikonloppu vielä täällä pyörimistä ja seuraavalla viikolla lähden Wollongongista Fijille. Siellä olis tarkotus olla 8 päivää ja sit Sydneyyn ja sieltä kentältä suoraan takas kotiin. Koulusta oon saanut ihmeen hyviä arvosanoja. Toki kurssit on alemman vuosikurssin kun mitä oon, mutta oon ollut positiivisesti yllättynyt. Opettajat ollut vähän pettymys mutta mielenkiintoisia aiheita ja etenkin ajankohtaisia. En oo koskaan kirjottanut niin paljon esseitä kun täällä ja se kauhistutti kun tulin. Mutta nyt kun joka toinen viikko jotain palauttanut ja joka luennolla pitää puhua yksin luokalle omia mielipiteitä niin hyvin alkaa sujua. Monet myös sanoo että ei edes huomaa ajatella että enkku ei olis mulle eka kieli. Siitä tulee varmempi fiilis myös. Rutiinilla siis on jo tullut kirjoteltua esseetä niin terrorismin vastaisesta sodasta mediassa kun Trumpin vaalikampanjastakin. Yliopisto tuntuu enemmän AMK:lta täällä ja huomaa että kun rahalla saa, niin osa opiskelijosta on kyllä ihan tolloja. Kovin akateemiselta tää ei tunnu, monet mun mediakurssilla ei oikein edes viimeisenä vuonna tiedä mikä on "teoria". Ihan ei HY:ssa pärjäisi mutta toisaalta taas ajankohtaiset aiheet on ollut virkistäviä kaikkien hermeneuttisten kehien keskellä.

Tää viikonloppu meni chillaillessa Gongissa ja eilen Sydneyssä. Tuntuu että Sydneystä ei saa koskaan tarpeekseen ja aionkin viettää siellä mahdollisimman paljon aikaa ennen lähtöä. Niin valtava ja paljon tekemistä ja näkemistä. Tässä vaiheessa kun reilu 3 kk on täynnä, alkaa jo vähän hyppiä seinille, kun yksinolo on melkein mahdotonta. Kotona kun on hyvin itsenäinen ja viettää paljon aikaa itekseen, täällä on ns. sosiaalinen paine olla hiton sosiaalinen koko ajan. Mulla ei ole omaa huonetta eikä siis mitään yksityisyyttä. 3 kk meni mutta nyt alkaa vähän kiristää. Koitan järjestää aikaa itelle mutta esimerkiks tänä viikonloppuna yritykset epäonnistui molempina päivinä, kun kaverit kuulee suunnitelmista ja kutsuu itsensä mukaan :D Mutta toisaalta myös haluaa ottaa ilon irti näiden ihmisten kanssa kun vielä voi.

Balgowlah, Sydney

Manly, Sydney <3

Moikka <3