Nimbin

Nimbin on lainsuojattomien pilvenpössyttelykylä, joka sijaitsee n. 70 kilometrin päässä Byron Baysta. Oon kuullu tarinaa, että Nimbinissä asuvat eivät saa valtiolta tukia, koska kylässä asuvat ei oikeestaan tee muuta kun polttaa pilveä ja syö kannabiskeksejä. Tuloja kylä saa turistien "pikku ostoksista" ja kaupoista. Kylässä on poliisi, mutta se taitaa olla aika näennäinen, koska kaikki tietää mitä Nimbinissä tapahtuu, mutta kukaan ei tee mitään. Ratsioita on tehty, mut ei viranomaset voi oikein tuhotakaan sitä kylää.

Meidan bussi


Koska Nimbin kuitenkin on aika kuuluisa nähtävyys, olihan meidän pakko päästä näkeen meno siellä. Otettiin sit paketissa skydiven kanssa päiväretki sinne. Perjantaiaamuna ooteltiin hostellin pihassa bussia, joka tietty tuli omalla aikataulullaan noutaan meidät. Kuulemma meidän loistava matkatoimisto oli ryssiny meidän varauksen, mut mahduttiinkin mukaan kun bussissa oli "onneks" 3 tyhjää paikkaa... Loppujen lopuks ois ollu ihan hyvä jos ei oltais mahduttu. Bussimatka meni hyvin, kuski kerto juttuja ja soitti ihan mahtista musaa 50-80-luvulta ja ihan täysiä. Ei siis juteltu vaan kuunneltii ja naurettiin vaan niille musiikeille. Tietty piti päästä pysähtyyn johki pubiin juottaan kaikki bussin britit, irkut ja ranskikset känniin. Hohhoijaa, kello oli jotai 11. Saatiin myös maistaa macadamia-pähkinöitä, joita kasvaa Byronissa puissa tien varsilla, hyviä! Nimbiniin kesti ajaa joku 1,5h sillä romubussilla. Se meinas hyytyä aina kaikkiin mäkiin, aika huvittava :D

Macadamia nuts


1 km ennen Nimbiniä bussikuski piti meille pikku briiffauksen kannabiksesta. Se on laiton huume täällä, MUTTA jos (eli kun) maistatte keksejä, joissa on kannabista, niin ottakaa vaan puolikas jne jne plääplää :D aika huvittavaa, et kaikki tietää mitä noilla reissuilla tehään, suurin osa kokeilee joko keksejä tai ostaa pilvee, mut silti noi retket on ihan hyväksyttyjä. Kaikki vaan naureskeli ja lähti käveleen pikkukylän yhtä katua pitkin. Kaupat oli aika hauskoja, ne myi kaikki "rauhottavia" tikkareita ja teepusseja jne aineita, ties mitä niissä oli! Kaikki paikalliset oli ihan huuruissa, aika säälittävää kyllä. Niistä niin näki, et kaikki on polttanu pilvee koko ikänsä, kaikki ihan ruttusia ja nääntyneen näkösiä. Aika karmee paikka kasvaa pienille lapsille. Ihmisten silmistä näki, et suurin osa oli pilvessä ja istuskeli vaan katujen reunoilla. Keksien ja ruohon myyjiä oli joka toisen kaupan edessä, ja ihan pokalla vaa huuteli "Haluisko tytöt yhtään kannabista? Maistuisko keksit tänään?" mut silti ihan agentteina kaiveli niitä jossain puskassa ettei valvontakameroissa näy mitään.



Minkaslaista pussukkaa laitetaan?


Nimbin oli aika huvittava mut silti ahdistava paikka. Otettiin perus turistikuvia mut yks nainen oli iha hiilenä et mitä sää muija kuvaat, ku tietty ne oli diilaamassa jotain ku vahingossa otin niistä kuvaa. Sai vähä olla varpaillaan et ketä kattoo silmiin tms... Pyörittiin siinä 1,5h ja pällisteltiin ja lähettiin paluumatkalle. Suurin osa oli aika kännissä ja pilvessä. Pysähdyttiin taas jossain pubissa ja britit sai lisää kesulia. Oltiin tosi väsyneitä ja kipeitä ja nälkäsiä eikä oikein jaksanu odotella. Sit mentiin tosi kauniille paikalle grillilounaalle (klo 16). Tän jälkeen kuski ilmotti et lähetään vielä vikalle etapille uiskentelemaan. Meistä tää oli jo ihan idioottimainen ajatus, suurin osa juonu ja ottanu aineita ja sit vielä johki uimaan, hei haloo?!?!



Diilerit ei tykanny ku otin kuvaa :D
Toi mummo myi kekseja


Grillipaikka

Siitä sit alkokin ne järkyttävät tapahtumat...

Uimapaikaks osottautu kallioiden välissä kulkeva virtaus, ja siinä vesiputous. Ensinnäkin jo sinne uimapaikalle oli aika vaarallista mennä, sai hyppiä kiveltä toiselle ja rämpiä mettässä. Jäätiin ankun kaa katteleen alkupäähän kun muut meni veteen. Siellä oli valmiiks jo aboriginaaliperhe, jonka pikkupojat hyppi n. 5m korkeelta kallionkielekkeeltä alas virtaukseen. Tietenkin meidän känni- ja huumepäiset parikymppiset miehet päätti et hei, kiva idea ja sekaan vaan. Mitä ääliöitä. Kuski oli viä erikseen varottanu, et kukaan ei hypi sieltä alas... Siinä sit kävi niin, et yks pikkupoika hyppäs alas ja yks kanadalainen parikymppinen mies perässä jonkun sekunnin jälkee ja sen pojan päälle. Se pikkupoika tuli itkien ja huutaen pinnalle, se oli säikähtäny niin paljon ku se äijä oli hypänny sen päälle. Siinä sit muut jatko hyppimistä ja hauskanpitoo, ja me ankun ja yhen kanadalaisen kanssa mietittii, et tuliko se kanadalaismies ikinä ylös sieltä vedestä. Mietittii sitä joku pari minsaa, ja huomattii et amiki oli miettiny. Muut ei ollu huomannu. Ami meni sit sanoon kuskille, ja muutki vähä huolestu. Tajuttiin et ei se ollu tullu pintaan. Jokkut miehet alko sukelteleen ja ettiin sitä mut virtaus oli tosi kova. Sit kuulu huutoo ja yks mies tuli tää kanukki kainalossa pinnan alta.

Ankun kaa seurattiin tilannetta taalta. Tosta se hyppas ja tonne kiville se raahattiin...


Olin ihan varma, et se mies oli kuollu. Ihan siniset huulet ja raajat, ihan veltto ja eloton ja rintakehä koholla sillee et se oli vetäny keuhkot täyteen vettä. Sit tuli aika paniikki, ja ihmiset siellä alhaalla ryntäs auttaan. Ami muiden mukana elvytti sitä miestä, tosi vaikee tilanne kun ei sitä saanu ylös vedestä vaan tää tapahtu semmosessa kallionkolossa. Kaikki oli aika shokissa. Meidän bussikuski varsinkin. Se oli sanonu bussissa et "jos joku hyppää ja satuttaa ittensä, saa odotella yksin helikopteria 5h"... heh... Sitä sit soiteltiin ja ambulanssilla meni joku puoli tuntia tulla paikalle, tietenkää ei ollu ees kenttää. ONNEKS meidän ryhmässä oli elvytystaitoinen tää kanadalaismies ja yks nais-sairaanhoitaja. Nää elvytti tän miehen kun ami piteli sen päätä ja muut miehet vartaloo. En nähny kunnolla alas, mut kun se mies vihdoin alko hengittään, sen nenästä ja suusta valu verta ja se oksensi amin päälle valkosta möhnää ja kako vaan. Hengitys kuulosti kun ois keuhko puhjennu, ihan hirveetä rohinaa. Ami sai tässä kohtaa jo vähä shokkikohtausta ja puhalteli siellä sivussa... Ihan järkyttävää. Ei voitu muuta ku viedä pyyhkeitä ja vettä kun toinen taistelee hengestään ja muut yrittää auttaa.

Lopulta sit poliisit ja ambulanssimiehet tuli, otti lausuntoja ja mittaili kaikkia juttuja. Se hoitsu sano et luultavasti joku sisänen verenvuoto, kun sitä verta tuli niin paljon suusta ja nenästä. Ei tiedetä mikä on nyt tilanne, tai mitä oikeesti tapahtu, mut pahalta se vaikutti. Helikopteri tuli hakeen sen miehen ja meidät komennettiin bussiin ja kotimatkalle. Kaikki oli ihan järkyttyneitä. Ei vieläkään olla kuultu missä kunnossa se dude nyt on tai onko ees hengissä. Ihan karseeta. Kelattiin vaan tätä tilannetta uudelleen ja uudelleen illalla ja viime päivinä.

Mietittiin, et oikeesti mikä hiton idea oli lähtee uimaan johki koskeen kun porukka on juonu ja ottanu aineita?! Suomessa ei ikinä tehtäis noin. Ikinä. Tämmösissä tilanteissa ei voi ymmärtää tätä aussien hälläväliä-asennetta. Suomessa tosta tulis hirvee kohu, täälä ei varmaa kukaa välittäny. Se kuskiki vaa katteli kauempaa ja lähti bussille, ei osallistunu elvytykseen edes, ryhmäläiset hoiti sen. Entä jos se mies ois kuollu meidän nenän edessä? Jos kukaan ei ois osannu elvyttää tai se ois ollu myöhästä? Okei se hyppy oli sen miehen oma ajatus ja tyhmä sellanen, mut silti. Entä jos se pikkupoika ois hukkunu/loukkaantunu? Voi morjes. Amilla oli vielä järkyttävämpi kokemus, kun se näki kaiken parin sentin päästä ja piteli kuolevan ihmisen päätä. Kuulemma kun se mies oli avannu silmänsä, niissä oli ollu semmonen harso ja se oli ollu ihan sekava. Hyi kauheeta. Tosi karmee tilanne, en oo ikinä ennen ollu tollasessa. Noita näkee vaan telkkarissa... Yritetään vaan pikkuhiljaa unohtaa tää tilanne.

Ei tää ees tunnu samalta kirjottaa, toi oli vaan niin kamala tilanne että en tiä tuntuuko se samalta lukiessa. En vaan oo ikinä ennen nähny ihmistä, joka ei hengitä ja sydän pysähtyny, et tavallaan se oli kuolleena pari minsaa. Hyi että...

Amin blogista voi lukee tarkemman selostuksen, mun ajatuksenjuoksu oli sillon tosi sekavaa ja se oli vaan niin ahdistava tilanne. En nähny yksityiskohtia mut toisaalta onneks ne ei tallentunu mun verkkokalvoille.. Vois ahdistaa vielä enemmän jos ois ollu lähempänä.

Nyt varmaan ymmärrätte, että on ollu henkisesti rankka viikko ja ollaan oikeestaan vaan puhuttu tätä asiaa puhki. Onneks ollaan yhessä niin kaikki on saanu puhua tarpeeks. Jos se mies ois kuollu en usko et oltais ees saatu mitään kriisiapua tms. niinkun kotona tehään. Onneks siihen ei kuitenkaan ollu tarvetta.

Kaameeta et se mies matkustaa vielä yksin, et kukaan ei ees ollu huolehtimassa siitä. Joku sen kamu täältä Byronista kanto sen kamoja ja huolehti vähän perään. Tosi inhottavaa et en tiä saiko vanhemmat ees tietoo kovin nopeesti tosta. Toivotaan. Ja toivotaan et se mies ei kuollu tai halvaantunu siellä helikopterissakaan. Hyhhyh.

Helpottaa kyllä kun saa näitä asioita kirjotettua ylös. Mut ajatukset on nii sekavia et en tiä saaks tästä mitää tolkkua ees. Ehkä ei tarviikaan. Loppujen lopuks oltiin n. puoli kasilta illalla Byronissa ja käytii syömässä jokkut kälyset desin pastat. Simahdin heti kun pääsin sänkyyn, olin vaan niin rikki. Tytöt oli puinu tota juttua vielä pidempään. Onneks en oo nähny painajaisia tms. tosta!

Että semmosta. Saisko tän reissun pyyhittyä pois? Nyt on sit nähty tämmöstäki draamaa. Voi morjes. Kaikkee sitä saakin kokee täällä. Tää lukeutuu nimenomaan siihen et "oon saanu mahtavia ja MYÖS MUITA kokemuksia"-jutun loppuosaan...

Joten ihmiset älkää menkö hyppiin vesiputoukseen tai edes lähelle vettä kun ootte juonu/ottanu aineita.. Siinä KÄY huonosti. Nyt tiedän sen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Gold Coast: Surfers Paradise

Skydive in Byron Bay

Rottnest Island