Viimeiset päivät Byronissa
Nyt on tasan 10 viikkoa reissua takana. 5 viikkoa jäljellä. Loppuaikakin täällä on mennyt erilaisia asioita murehtien. Voin kertoa sen verran, että paskan tulo niskaan ei todellakaan loppunu siihen Nimbinin reissuun, se vasta pääsi alkuun sillon. Näistä asioista en kuitenkaan halua enkä saa täällä puhua, enkä toisaalta jaksakaan koska tällä hetkellä en mitään muuta mietikään. Eli pahaa mieltä on riittänyt vikoille päivillekin Byronissa. Mulle ja Amille on kaatunut kakkaa niskaan ja Ankku on ollut kipeenä. Nyt kun on ollu näin paljon vaikeuksia, on huomannut että kuinka paljon kaipaa sitä että voi puhua jonkun kanssa kasvotusten eikä ole pelkän netin ja 9 tunnin aikaeron varassa. Aina jos haluan kertoa jonkun asian tai puhua jostain, joudun odottamaan yön yli että kukaan vastaa. Ja se on tällä hetkellä tosi hajottavaa.
Sunnuntaina aamulla vaihdettiin hostellia. Ollaan nyt Aquarius-nimisessä paikassa, 8 hengen dormissa. Kämppikset on ollu hollantilaisia, espanjalaisia, brittejä ja yks perulainen. Osa aika raskaita.. Ja se perulainen, joku ihme Hombre, on jotain 40 ja se ahdistelee mua.. "Oot hei tosi kaunis, miksei me voida pussailla"-jankutusta on saanu kuunnella joka ilta. Ööööö siks koska seurustelen ja oot oksettava enkä koskis suhun tikullakaan. Armoo nyt. Ja nää aina ihmettelee miksei me lähdetä ulos iltasin. Mua raivostuttaa, että me joudutaan aina perusteleen ja puolusteleen itteemme miksei haluta lähtee ryyppään, rellestään ja tuhlaan meidän rahoja joka ilta. Musta se on ällöttävää että täällä on joku oletus että ihminen haluaa vetää perseet joka päivä tai vähintään viis kertaa viikossa. Mieluummin säästän rahani johonkin jonka muistan seuraavana päivänä. Jonkun mielestä voi olla hienoo vetää perseet olalle ja käyttää siihen kuukaudessa satoja dollareita (alkoholi on todella kallista täällä), mutta mun mielestä on upeempaa hypätä lentokoneesta laskuvarjolla tai sukellella koralliriutalla. Ryypätä voi kotonakin eikä täällä rahaa oo heitellä joka paikkaan.
Mut joo, muutamana päivänä ollaan oltu ottamassa aurinkoo, ja sit onkin ollu taas pilvistä ja tuullu kovaa. Nyt sataa. Eilen elikkäs tiistaina olin surffitunnilla. 4h jutska makso 49 dollaria, mikä on tosi hyvä hinta (Sydneyssä 2h 99dollaria). Firman omistaja tuli hakeen mut klo 14 ja vei muiden luo bussille. Yhteensä meitä piti olla 15, mutta 3 Schoolies-kakaraa oli jääny pois koska ne oli ollu liian kännissä kun Terry oli menny hakeen niitä. Eli meitä olikin sit 12, mikä oli toooosi hyvä määrä. Itse asiassa tää Terry kerto, että se meidän 17 dollarin surffijuttu Town of 1770:ssa on itärannikon paskin surffikoulu, ja kuulemma pilaa surffauksen mainetta Australiassa. Lisäks toiminta on laitonta, liikaa oppilaita ja liian vähän opettajia. Eikä siellä siis mitään opetettukaan, se oli vaa leikkimistä. Mut tää mun eilinen tunti oli ihan eri maata, kaks opettajaa eli 1 kuutta oppilasta kohden. Ne opet oli just semmosia kun Aussisurffarin voi kuvitella. 25-30-v, pitkiä, hyväkroppasia, komeita ja ruskettuneita. Ja se tukka!! Siis just niillä oli oikee suffitukka. Auringon raidottama ja semmonen sopivasti luonnonkihara. Kyllä siinä kelpas istua etupenkillä niiden kanssa ja höpötellä :DD kuski ajo tietty ilman kenkiä ja toinen niistä oli homeless hobo, "mä vaan matkustan ja asun kavereilla esim. Kaliforniassa tai Costa Ricassa tai täällä, ja opetan surffausta ja oon t-paitasuunnittelija" hhheeeelmi!! Tiesihän se Biarritzin ja Roxy Jamitki, oujea. Kyllä niin mahtis että jätkä vaan matkustaa, surffaa, ja tapaa ihmisiä ympäri maailmaa.
Oli tosi tuulinen päivä ja etittiin hyviä aaltoja varmaan 2 tuntia ja ehdittiin ajeleen jo Byronista seuraavaan kylään Balliinaan n. 50km päähän että löydettiin sopiva paikka. Märkäpuvut päälle ja veteen! Herran jumala se oli rankkaa. Tuuli vaan riepotteli sua siellä vedessä ja laudat vaa lenteli tai lähti virtauksen mukana minne sattu. Kaikki puuskutti ihan hulluna ja tänään huomas kun lihakset oli sika kipeet ja mun sormenpäät on ihan vereslihalla kun yritin pitää sitä lautaa veden pinnalla ja oikeessa asennossa kun jättiaallot yritti lennättää sen pois. Sattuu jopa tää kirjottaminen :D mutta, seisoin laudan päällä jo EKALLA yrityksellä!!! Mahtava tunne! Viimekshän en onnistunu kunnolla kertaakaan.. Eli joo kyllä näillä oli kunnon opetusmetodit. Välillä mentiin rantaan lepään ja sit saatiin palautetta ja mentiin uudelleen aaltoihin. Pysyin laudalla varmaa 15-20 krt ja kymmeniä metrejä kerralla, woohooo!! :DD Sen jälkeen oli kyllä niin rikki. Lisäks istuin siä pakussa niiden opejen välissä jossai cupholder jutussa ilman selkänojaa tai mitää, ja roikuin niiden penkeissä iha vammasessa asennossa, nii niskat on iha jökissä :D mut oli kyllä mahtis kuulla niiden juttuja, missä ne on matkustanu, missä on parhaat aallot maailmassa :D, ja mitä ne on elämässään tehny. Vaikkei noilla mikää mahtis palkka ookkaa, on hienoo et ne saa iloo vaan tosta opettamisesta ja on sen takia onnellisia tossa työssä. Ja onhan toi nyt ihan unelmaa, niinku tää kuski "Hodgie" sano, et se on opettanu 10 vuotta ja asuu Byronissa, kulkee surffisortseissa tukka sekasin ilman kenkiä ja surffaa kaikki päivät. Tollanen elämäntyyli on aina kiehtonu jotenkin. Mut oon mä sen kyllä huomannu että ehkä se ei loppupeleissä oo se mun juttu, oon liian suorittaja tommoseen hengailuun :D ja selvisin ilman polvivammoja!! Sormenpäät ny vähä vereslihalla mut muuten ei mitään. Muut ei ollu ihan niin onnekkaita, yheltä tytöltä repes isovarpaan kynsi irti ja yks nainen sai surffilaudasta naamalleen niin, että toinen silmä turpos umpeen. Opet oli vaan et juu toi on ihan normaalia, ja mitä enemmän harrastaa, sitä enemmän vammaa ittensä :D Kuvia mulla ei tästä surffailusta oo, ei tietenkään heti ku aloin osata vähän ;D
Tänään lähdettiin Amin kanssa käymään Cape Byronissa majakalla ja kattomassa näköalapaikkaa, joka on samalla Australian mantereen itäisin kohta. Ankku jäi petiin lepäilemään kun on vielä sen verran kipee. Se majakka näkyy kilometrien päähän, ja on ollut toiminnassa jostain 1920-luvulta ainakin. Koska se majakka näkyy Byronin päärannalle, aateltiin et sinne on ihan helppo lyhyt matka, ja voidaan kävellä vaa jotai suoraa tietä. Väärin ajateltu :D taas kerran.. Lähettiin tallustaan ja tietty 5min matkan jälkeen Ami sano "voi perse, kartta tippu mun taskusta jonnekin" :DD no helkkari. Onneks sinne käveli paljon porukkaa niin seurattiin vaan niitä. Tietty sinne majakalle meni joku metsäpolku mikä oli ihan yybertappo :D haha pelkkää ylämäkee ja semmosia 25 senttiä korkeita rappusia varmaan satoja. Puuskutettiin vaan ihan hulluna eikä pystytty ees puhuun :D ja tietty lähettii flippareilla matkaan kun "se on kuitenki jotai asvalttia vaan" ... Mut onneks se matka ei ollu ku joku ehkä 5km edestakas. Lopulta päästiin perille ja oli kyllä hienot näkymät, ei oltu tajuttu kuinka korkeella se majakka onkaan. Siellä sitten pakollisia turistikuvia ja poseerausta sen itäisin kohta-kyltin vieressä :D nähtiin jopa 5-6 delfiinin parvi meressä uiskentelemassa! Ja naurettiin kun japsit oli taas vallannu näköalapaikat ja poseeras siellä KAWAII-asennoissa rauhanmerkit ojossa :D voi niitä. Majakan vieraskirjassa näky, et siellä oli just tänään käyny suomalainen pariskunta ja toissapäivänä 3 muuta, herran jestas The Finns are taking over!! Takastulomatka oliki aika lyllerrystä ja sit otettiinki lepistöö hetki hotskalla. Loppupäivän vietin Peter Pans-matkatoimiston ilmasta nettiä hyödyntäen. Istuin siellä varmaan 4h koska oli pilvistä ja tylsää. Sitten kun lähdin alkokin sataan. Nyt istun mun "huoneessa" eli yläpunkassa kirjotellen tätä ja kello on 21:55. Henkee ahdistaa kun asiat vaan pyörii päässä eikä niitä pääse purkaan mihinkään tai kellekään...
Huomiselle on ennustettu "heavy rain" eli luultavasti vietetään sekin päivä istuen koneella jossakin ilmasessa paikassa.. Ja mennään jäähyväislounaalle taco houseen<3 Perjantaina aamupäivällä lähdetään (vihdoinkin!!) Katjalle Coffs Harbouriin. Matka kestää 3,5h ja Katjan mies Ben tulee hakemaan meidät koska Katja itse on silloin hakemassa Ankkua (tallikaveri) Brisbanen kentältä. Jänskää kun ei ees tunneta Benin kanssa :D mutta sitä odotan kyllä innolla, ja ihanaa päästä kunnon taloon kunnon ihmisten luokse!! Ja siellä on kaikkia eläimiä ja ehkä sitä pääsis ratsastaankin 1,5 vuoden tauon jälkeen :)
Terkkuja kaikille ja ikävä on kova! <3
Sunnuntaina aamulla vaihdettiin hostellia. Ollaan nyt Aquarius-nimisessä paikassa, 8 hengen dormissa. Kämppikset on ollu hollantilaisia, espanjalaisia, brittejä ja yks perulainen. Osa aika raskaita.. Ja se perulainen, joku ihme Hombre, on jotain 40 ja se ahdistelee mua.. "Oot hei tosi kaunis, miksei me voida pussailla"-jankutusta on saanu kuunnella joka ilta. Ööööö siks koska seurustelen ja oot oksettava enkä koskis suhun tikullakaan. Armoo nyt. Ja nää aina ihmettelee miksei me lähdetä ulos iltasin. Mua raivostuttaa, että me joudutaan aina perusteleen ja puolusteleen itteemme miksei haluta lähtee ryyppään, rellestään ja tuhlaan meidän rahoja joka ilta. Musta se on ällöttävää että täällä on joku oletus että ihminen haluaa vetää perseet joka päivä tai vähintään viis kertaa viikossa. Mieluummin säästän rahani johonkin jonka muistan seuraavana päivänä. Jonkun mielestä voi olla hienoo vetää perseet olalle ja käyttää siihen kuukaudessa satoja dollareita (alkoholi on todella kallista täällä), mutta mun mielestä on upeempaa hypätä lentokoneesta laskuvarjolla tai sukellella koralliriutalla. Ryypätä voi kotonakin eikä täällä rahaa oo heitellä joka paikkaan.
Mut joo, muutamana päivänä ollaan oltu ottamassa aurinkoo, ja sit onkin ollu taas pilvistä ja tuullu kovaa. Nyt sataa. Eilen elikkäs tiistaina olin surffitunnilla. 4h jutska makso 49 dollaria, mikä on tosi hyvä hinta (Sydneyssä 2h 99dollaria). Firman omistaja tuli hakeen mut klo 14 ja vei muiden luo bussille. Yhteensä meitä piti olla 15, mutta 3 Schoolies-kakaraa oli jääny pois koska ne oli ollu liian kännissä kun Terry oli menny hakeen niitä. Eli meitä olikin sit 12, mikä oli toooosi hyvä määrä. Itse asiassa tää Terry kerto, että se meidän 17 dollarin surffijuttu Town of 1770:ssa on itärannikon paskin surffikoulu, ja kuulemma pilaa surffauksen mainetta Australiassa. Lisäks toiminta on laitonta, liikaa oppilaita ja liian vähän opettajia. Eikä siellä siis mitään opetettukaan, se oli vaa leikkimistä. Mut tää mun eilinen tunti oli ihan eri maata, kaks opettajaa eli 1 kuutta oppilasta kohden. Ne opet oli just semmosia kun Aussisurffarin voi kuvitella. 25-30-v, pitkiä, hyväkroppasia, komeita ja ruskettuneita. Ja se tukka!! Siis just niillä oli oikee suffitukka. Auringon raidottama ja semmonen sopivasti luonnonkihara. Kyllä siinä kelpas istua etupenkillä niiden kanssa ja höpötellä :DD kuski ajo tietty ilman kenkiä ja toinen niistä oli homeless hobo, "mä vaan matkustan ja asun kavereilla esim. Kaliforniassa tai Costa Ricassa tai täällä, ja opetan surffausta ja oon t-paitasuunnittelija" hhheeeelmi!! Tiesihän se Biarritzin ja Roxy Jamitki, oujea. Kyllä niin mahtis että jätkä vaan matkustaa, surffaa, ja tapaa ihmisiä ympäri maailmaa.
Oli tosi tuulinen päivä ja etittiin hyviä aaltoja varmaan 2 tuntia ja ehdittiin ajeleen jo Byronista seuraavaan kylään Balliinaan n. 50km päähän että löydettiin sopiva paikka. Märkäpuvut päälle ja veteen! Herran jumala se oli rankkaa. Tuuli vaan riepotteli sua siellä vedessä ja laudat vaa lenteli tai lähti virtauksen mukana minne sattu. Kaikki puuskutti ihan hulluna ja tänään huomas kun lihakset oli sika kipeet ja mun sormenpäät on ihan vereslihalla kun yritin pitää sitä lautaa veden pinnalla ja oikeessa asennossa kun jättiaallot yritti lennättää sen pois. Sattuu jopa tää kirjottaminen :D mutta, seisoin laudan päällä jo EKALLA yrityksellä!!! Mahtava tunne! Viimekshän en onnistunu kunnolla kertaakaan.. Eli joo kyllä näillä oli kunnon opetusmetodit. Välillä mentiin rantaan lepään ja sit saatiin palautetta ja mentiin uudelleen aaltoihin. Pysyin laudalla varmaa 15-20 krt ja kymmeniä metrejä kerralla, woohooo!! :DD Sen jälkeen oli kyllä niin rikki. Lisäks istuin siä pakussa niiden opejen välissä jossai cupholder jutussa ilman selkänojaa tai mitää, ja roikuin niiden penkeissä iha vammasessa asennossa, nii niskat on iha jökissä :D mut oli kyllä mahtis kuulla niiden juttuja, missä ne on matkustanu, missä on parhaat aallot maailmassa :D, ja mitä ne on elämässään tehny. Vaikkei noilla mikää mahtis palkka ookkaa, on hienoo et ne saa iloo vaan tosta opettamisesta ja on sen takia onnellisia tossa työssä. Ja onhan toi nyt ihan unelmaa, niinku tää kuski "Hodgie" sano, et se on opettanu 10 vuotta ja asuu Byronissa, kulkee surffisortseissa tukka sekasin ilman kenkiä ja surffaa kaikki päivät. Tollanen elämäntyyli on aina kiehtonu jotenkin. Mut oon mä sen kyllä huomannu että ehkä se ei loppupeleissä oo se mun juttu, oon liian suorittaja tommoseen hengailuun :D ja selvisin ilman polvivammoja!! Sormenpäät ny vähä vereslihalla mut muuten ei mitään. Muut ei ollu ihan niin onnekkaita, yheltä tytöltä repes isovarpaan kynsi irti ja yks nainen sai surffilaudasta naamalleen niin, että toinen silmä turpos umpeen. Opet oli vaan et juu toi on ihan normaalia, ja mitä enemmän harrastaa, sitä enemmän vammaa ittensä :D Kuvia mulla ei tästä surffailusta oo, ei tietenkään heti ku aloin osata vähän ;D
Tänään lähdettiin Amin kanssa käymään Cape Byronissa majakalla ja kattomassa näköalapaikkaa, joka on samalla Australian mantereen itäisin kohta. Ankku jäi petiin lepäilemään kun on vielä sen verran kipee. Se majakka näkyy kilometrien päähän, ja on ollut toiminnassa jostain 1920-luvulta ainakin. Koska se majakka näkyy Byronin päärannalle, aateltiin et sinne on ihan helppo lyhyt matka, ja voidaan kävellä vaa jotai suoraa tietä. Väärin ajateltu :D taas kerran.. Lähettiin tallustaan ja tietty 5min matkan jälkeen Ami sano "voi perse, kartta tippu mun taskusta jonnekin" :DD no helkkari. Onneks sinne käveli paljon porukkaa niin seurattiin vaan niitä. Tietty sinne majakalle meni joku metsäpolku mikä oli ihan yybertappo :D haha pelkkää ylämäkee ja semmosia 25 senttiä korkeita rappusia varmaan satoja. Puuskutettiin vaan ihan hulluna eikä pystytty ees puhuun :D ja tietty lähettii flippareilla matkaan kun "se on kuitenki jotai asvalttia vaan" ... Mut onneks se matka ei ollu ku joku ehkä 5km edestakas. Lopulta päästiin perille ja oli kyllä hienot näkymät, ei oltu tajuttu kuinka korkeella se majakka onkaan. Siellä sitten pakollisia turistikuvia ja poseerausta sen itäisin kohta-kyltin vieressä :D nähtiin jopa 5-6 delfiinin parvi meressä uiskentelemassa! Ja naurettiin kun japsit oli taas vallannu näköalapaikat ja poseeras siellä KAWAII-asennoissa rauhanmerkit ojossa :D voi niitä. Majakan vieraskirjassa näky, et siellä oli just tänään käyny suomalainen pariskunta ja toissapäivänä 3 muuta, herran jestas The Finns are taking over!! Takastulomatka oliki aika lyllerrystä ja sit otettiinki lepistöö hetki hotskalla. Loppupäivän vietin Peter Pans-matkatoimiston ilmasta nettiä hyödyntäen. Istuin siellä varmaan 4h koska oli pilvistä ja tylsää. Sitten kun lähdin alkokin sataan. Nyt istun mun "huoneessa" eli yläpunkassa kirjotellen tätä ja kello on 21:55. Henkee ahdistaa kun asiat vaan pyörii päässä eikä niitä pääse purkaan mihinkään tai kellekään...
Huomiselle on ennustettu "heavy rain" eli luultavasti vietetään sekin päivä istuen koneella jossakin ilmasessa paikassa.. Ja mennään jäähyväislounaalle taco houseen<3 Perjantaina aamupäivällä lähdetään (vihdoinkin!!) Katjalle Coffs Harbouriin. Matka kestää 3,5h ja Katjan mies Ben tulee hakemaan meidät koska Katja itse on silloin hakemassa Ankkua (tallikaveri) Brisbanen kentältä. Jänskää kun ei ees tunneta Benin kanssa :D mutta sitä odotan kyllä innolla, ja ihanaa päästä kunnon taloon kunnon ihmisten luokse!! Ja siellä on kaikkia eläimiä ja ehkä sitä pääsis ratsastaankin 1,5 vuoden tauon jälkeen :)
 |
| Jotain suomalaistakin löytyi hostellin pihalta! |
Terkkuja kaikille ja ikävä on kova! <3
Kommentit