“OMG! Where's the health inspector?” - Trip Advisor
Joo tosiaan saavuttiin Byroniin 13.11. sunnuntaina. Byron Bayhin tultaessa ylitettiin Queenslandin ja New South Walesin osavaltioiden raja, ja bussikuski vaa hihkas, et vaihtakaapas kelloja tunti eteenpäin. Tosta vaan! Queensland on ainoo osavaltio ausseissa, joilla on ympäri vuoden sama aika. Täällä New South Walesissa on nyt kesäaika ja Suomessa talviaika, eli aikaeroo on nyt hajottavat 9 tuntia ku syyskuussa se oli 7.
Byron Bay on aussien hippisurffikaupunki. Luin matkaoppaasta, et täällä vielä 50-luvulla porukka asu puumajoissa ja vaa hengaili. Kuultiin tästä hirveesti hyvää, ja vaikuttaaki rennolta paikalta, mut meille tää ei oo tarjonnu ku huonoja kokemuksia... Byronissa on vähä erilainen katukuva ku muualla; katusoittajia, kerjäläisiä ja porukka kulkee hippikuteissa ilman kenkiä. Kivaa vaihtelua kyllä. Täällä on paljon pikku kauppoja ja vaan vähän ketjuliikkeitä. Kaikkia luontaistuotetsydeemejä on paljon. Mäkkäriä ei ollenkaan. Nää ei kuulemma haluu sitä tänne pilaan maisemaa ja kulttuuria, arvostan kyllä sitä periaatetta. Byronissa on muutama pääkatu, jonka varrella kaikki on. Kiva kun on helppo kulkee, mut ei oo tylsäkään paikka.
Meillä on ollu tapana kattoo hostelli aina etukäteen netistä, suhtkoht edullinen ja mielellään aina langaton netti. Byronista ei wi-fita omaavaa hostellia meinannut millään löytyä. Netti on kuitenkin tosi tärkee täällä, iltapuuhaks, yhteydenpidoks ja asioiden ja retkien yms. selvittämiseks jne. No, sitten bongattiin bussin ikkunasta Main Beach Backpackers. Sen seinässä luki isolla dormit 22 dollaria ja ilmanen wi-fi. Oltii ihan et jipii tonne! Tietysti ei oltu katottu juuri tän paikan arvosteluja mistään... Ja kaiken kukkuraks päätettiin olla "kerrankin fiksuja" ja ottaa viikko kerralla ku saatiin halvemmalla. Aiemmin ollaan aina otettu 2 tai 3 yötä eka ja sit lisää jos on ollu hyvä. Se olis TODELLAKIN kannattanu tälläKIN kertaa...
Tosiaan saatiin kamat respasta ja etittii huone. 16 HENGEN DORMI. Voi helvetti. Se huone oli likasin, oksettavin, haisevin ja ällöttävin hostellihuone mitä oon tän 10 viikon aikana nähny. MIKÄ TUURI?!?! Ei tienny pitäskö itkee vai nauraa. Viikko tässä shitholessa. Lattia oli täynnä ruokaa, likasia haisevia ja hikisiä vaatteita, roskia, pulloja, tupakkaa, kortsuja, pyyhkeitä ja ties mitä muuta. Kämppikset oli suurimmaks osaks irlantilaisia tai brittejä, jotka on täällä kuuluisia bilehirmuja ja örveltäjiä. Voi herran jumala sentään... Oltiin että ei oo todellista. Sängyt natisi, haisi, oli rikki ja yläpunkkien se pohja oli tehty irrallisista metallipaloista, joita liikuttelemalla pystyy tiputtaan yläsängyssä nukkujan päälleen. How lovely. Kaikilla oli oma kaappi, joka haisi navetalle ja osasta oli ovi rikki. Tietty meidän kämppikset piti jokkut himo pippalot sunnuntai-iltana ja huusi ja joi johki yhteen asti. Nukuttiin siis huonosti eka yö... Seuraavana aamuna mentiin respaan aneleen toista huonetta, ja päädyttiin sit viereiseen dormiin, saman kokoseen mut siistimpään. No, eipä ne ongelmat tähän loppunu, kun huomattii et just meidän sänkyjen kohalta oli valot hajonnu, eikä koko viikon aikana löydetty varmaa yhtäkää tavaraa ku oli nii pimeetä. Ami kaiveli sen kamoja taskulampun kanssa ja sillä oli useemman kerran paita väärin päin ku lähettii huoneesta :D
Vessat ja suihkut oli tietty jossain ulkona ja kaikkien yhteiset. Siitä voi päätellä, että ne oli aina paskasia, hiekkaisia ja viemärit tukossa. Kun kävin ekan kerran vessassa, yhtäkkiä jostai tuli hirvee sunami ja jalat kastu. Vieressä kävi siis joku tyttö suihkussa ja sain sen shampoovedet koivilleni, kiva! Ihme että oli ees lämmintä vettä. Sit tietty siivojat siivos vessoja (eli flirttaili keskenää niiden ulkopuolella mut ei silti saanu mennä vessaan) just aina ku herättiin, ei kiristäny... Keittiössä ei tehty kertaakaa mitään, se oli niin ällö ja aina täynnä. Lisäks on alkanu tulee nii korvista nuudelit yms. et syödään vaan ulkona kerran päivässä hirveet mätöt ja pärjätään niillä seuraavaan päivään. Harmi ku en saanu kuvaa ku jonku maidot oli räjähtäny jääkaappiin ja koko keittiö lainehti ja haisi pilaantuneelle maidolle:))
Sit tosiaa mentii tänne hostelliin sen netin takia. Ja of course se netti oli ihan hanurista. Välillä ei toiminu ollenkaa, skypestä puhumattakaan. En saanu ollenkaa blogia päivitettyä, ku vaikka oisin tekstin saanu ladattua nii kuvissa meni väh. puoli tuntia PER KUVA... joten pistän näitä postauksia nyt yks kerrallaa yhessä ilmasessa nettipaikassa ja tikulta kuvat perään, kuinka kätevää eikä yhtään hermoja raastavaa hei...!! Yhteiset tilat oli aika ällöt, ku datailtii sai istua likasella kokolattiamatolla tai märällä sohvalla. Respan työntekijät laitto lapun meille vikana päivänä et tulkaa respaan. Ne halus tietää halutaaks viä jäädä. Katottii vaa amin kaa toisiamme ja huudettii NO THANKS ja lähettii meneen.. Respan japsityttö huuteli perään et ois joku BBQ illalla mut en varmana syö niiden myrkytettyjä juttuja.
Ja sit ollaan totuttu meneen aina suht rauhalliseen hostelliin, ollaa vältelty semmosia bilemestoja viimeseen saakka. No tietty Main Beachissa sai tuoda omat juomat huoneisii ja bilettää aamuun asti. Ei enää ikinä oikeesti. Opin arvostaan tätä sääntöö et NO BYO - ei saa tuoda omia juomia eikä juoda hostellissa. Kauhee melu joka ilta n. puoli neljään asti aamulla. Thank god for earplugs. Huoneissa oli törkeen kuuma öisin, mikä ei yhtää helpottanu nukkumista. Respan äijä totes et meidän EI KANNATA mennä saman hintaseen 6 HENGEN huoneeseen, koska isossa huoneessa on ilmastointi. Jos ilmastoinnilla tarkotetaa sitä, et se katossa oleva pömpeli on rikki, mut välikatossa on reikä, ja ovi on 24/7 auki, ok... Joo ja turvallisuus. Hmm meidän vähintäänkin järkyttävän Nimbin-retken jälkeen tultiin takas hotskalle, kuultii et siitä huoneesta missä oltii eka yö oli varastettu puhelin ja 600 dollaria. Kiva hei. Lisäks viimesien öiden mausteena oli kivat pikku torakat meidän sänkyjen alla kipittämässä. Nii ja katossa. HYi perse oikeesti!!
Laskettiin vaan tunteja et päästiin siitä maanpäällisestä helvetistä pois. Sunnuntaina muutettiin sit Aquarius-nimiseen hotskaan, 27 dolskuu yö mut ollaan vaan 5 yötä. 8 hengen huone, valot, oma kylppäri ja siistiä. Päästiin jopa peseen pyykkiä tänään niin päästiin eroon niistä haisuista meidän kamoissa. Toivotaan et tää seuraava 5 päivää ois vähä miellyttävämpää! Nyt on kyllä niin väsyneet ja ahdistavat fiilikset, et ei ees tää hostelli piristäny mun mieltä. Liikaa muuttujia ollu viime viikon aikana.
Kirjotan vielä erikseen meidän retkestä Nimbin-nimiseen kylään, joka on aussien oma lainsuojattomien pilvenpössyttelyn kehto. Tää päivä päätty aika dramaattisesti, kun saatiin todistaa yhtä elämän ja kuoleman kamppailua.. Mut siitä lisää omassa postauksessa.
Meille hehkutettiin Byronia ihan älyttömästi, mut meille tää paikka ei oo näyttäny oikeestaan mitään muuta kun huonoja puoliaan. Ja oikeesti toi hostelli vei niin fiilikset. Ei oo kiva olo kun saa kokoajan pelätä kamojensa puolesta ja siitä saako unta taaskaan, ketkä taas mekastaa, onko naapurihuoneessa bileet, onko mun sängyssä torakka jne... Pelkästään sen hostellin aiheuttamat univelat oli vaan liikaa.. Ja kaiken kaikkiaan se fiilis kun oot vaan loukussa siinä shitholessa. Säät on ollu oikeestaan vaan hyvät, aurinkoa ja n. 30 astetta,välillä pilvistä. Kovaa tuulta. Ollaan oltu rannalla arskailemassa joka päivä ja sit käyty meidän lempparipaikassa (sanotaan sitä Taco Houseks) syömässä. Siellä on niin parhaita burritoja, tortilloja ja niiden kaa ranskiksia. Ja kaikkee terveellistäkin mums mums. Sit ollaan vaan yritetty vältellä meidän hotskaa. Joten fiilikset on ollu aika matalalla. Tällä hetkellä odotan vaan niin paljon perjantaita, et pääsee pois täältä oikeeseen taloon ja järkevien ihmisten keskuuteen kun lähetään Katjalle Coffs Harbouriin. Tulee vaan niin korvista tää hostellielämä just nyt. Oon nähny oikeesti kaiken, ja nyt pärisis niin paljon jos joku tulis mussuttaan jostain pikku pölystä tai et kuinka on kelmee valo jossain... Oon nähny kuitenkin jo reippaasti yli 10 hostellia ja tää Main Beach oli kyllä kaikista karmein. Lisäks ollaan kaikki TAAS kipeitä, jotain ihme nuhaflunssaa jokasella eikä mikää maailman vahvin olo...
Ehkä tää paha mieli menee pois kun pääsee nukkuun kunnolla (toivottavasti) ja vähän rauhottuun. Oli niin hullu viikko että tekis mieli vaan pyyhkiä se pois ja alottaa alusta... No, what doesn't kill you makes you stronger on kyllä niin totta. Tässä vaiheessa tuntuu, että alkaa olla tää eastcoast kyllä nähty. Nää paikat alkaa oikeesti jo näyttään samalta. Ja meidän arki on sitä samaa joka paikassa, vaan hostelli ja biitsin ulkonäkö muuttuu. En valita enkä todellakaan halua vielä lähtee kotiin, mut kyllä tää viikko on ollu henkisesti niin rankka, että on kyllä tullu äitiä ikävä...
Jos joku tän postauksen jälkeenkin vielä luulee, että tää 3,5kk:den reppureissu on sama asia kun kahen viikon aurinkoloma jossain yyberhotellissa Etelä-Euroopassa, nii toivon et tää vähän muutti käsityksiä. Oon nauttinu tästä matkasta ja nähny upeita paikkoja ja tehny mahtavia juttuja, mut ei tää mitään luksuselämää ole. Aina saat laskee riittääkö rahat ja kuinka kauan ja oikeesti noi hostellit on aika karmeita luukkuja. Et vaikka ne FB-kuvat onki siistejä ja antaa kuvan et tää on pelkkää ruusuillatanssimista niin ei tää oo. Otan kyllä kaiken irti, mutta voin kertoo että ei täällä joka hetkestä olla ainakaa tällä viikolla nautittu... Jopa ainayhtäelämäniloinen Ami joutu myöntään, et tossa hostellissa ei ollu sitä fiilistä, et I LOVE LIFE. Kokemuksia kokemuksia. Kyllä jossain se raja kuitenkin tulee vastaan.
Noniin, sai vähä höyryjä purettua. Mut tosiaan, tämmösiä ollaan tässä saatu kokee, ja ollu kyllä semmonen olo et koska tää kakan tippuminen niskaan loppuu. No ehkä huomenna on jo parempi olo. Kyllä tälle kaikelle vielä joskus nauretaan :D
Byron Bay on aussien hippisurffikaupunki. Luin matkaoppaasta, et täällä vielä 50-luvulla porukka asu puumajoissa ja vaa hengaili. Kuultiin tästä hirveesti hyvää, ja vaikuttaaki rennolta paikalta, mut meille tää ei oo tarjonnu ku huonoja kokemuksia... Byronissa on vähä erilainen katukuva ku muualla; katusoittajia, kerjäläisiä ja porukka kulkee hippikuteissa ilman kenkiä. Kivaa vaihtelua kyllä. Täällä on paljon pikku kauppoja ja vaan vähän ketjuliikkeitä. Kaikkia luontaistuotetsydeemejä on paljon. Mäkkäriä ei ollenkaan. Nää ei kuulemma haluu sitä tänne pilaan maisemaa ja kulttuuria, arvostan kyllä sitä periaatetta. Byronissa on muutama pääkatu, jonka varrella kaikki on. Kiva kun on helppo kulkee, mut ei oo tylsäkään paikka.
 |
| Katukuvaa |
 |
| Add caption |
Meillä on ollu tapana kattoo hostelli aina etukäteen netistä, suhtkoht edullinen ja mielellään aina langaton netti. Byronista ei wi-fita omaavaa hostellia meinannut millään löytyä. Netti on kuitenkin tosi tärkee täällä, iltapuuhaks, yhteydenpidoks ja asioiden ja retkien yms. selvittämiseks jne. No, sitten bongattiin bussin ikkunasta Main Beach Backpackers. Sen seinässä luki isolla dormit 22 dollaria ja ilmanen wi-fi. Oltii ihan et jipii tonne! Tietysti ei oltu katottu juuri tän paikan arvosteluja mistään... Ja kaiken kukkuraks päätettiin olla "kerrankin fiksuja" ja ottaa viikko kerralla ku saatiin halvemmalla. Aiemmin ollaan aina otettu 2 tai 3 yötä eka ja sit lisää jos on ollu hyvä. Se olis TODELLAKIN kannattanu tälläKIN kertaa...
Tosiaan saatiin kamat respasta ja etittii huone. 16 HENGEN DORMI. Voi helvetti. Se huone oli likasin, oksettavin, haisevin ja ällöttävin hostellihuone mitä oon tän 10 viikon aikana nähny. MIKÄ TUURI?!?! Ei tienny pitäskö itkee vai nauraa. Viikko tässä shitholessa. Lattia oli täynnä ruokaa, likasia haisevia ja hikisiä vaatteita, roskia, pulloja, tupakkaa, kortsuja, pyyhkeitä ja ties mitä muuta. Kämppikset oli suurimmaks osaks irlantilaisia tai brittejä, jotka on täällä kuuluisia bilehirmuja ja örveltäjiä. Voi herran jumala sentään... Oltiin että ei oo todellista. Sängyt natisi, haisi, oli rikki ja yläpunkkien se pohja oli tehty irrallisista metallipaloista, joita liikuttelemalla pystyy tiputtaan yläsängyssä nukkujan päälleen. How lovely. Kaikilla oli oma kaappi, joka haisi navetalle ja osasta oli ovi rikki. Tietty meidän kämppikset piti jokkut himo pippalot sunnuntai-iltana ja huusi ja joi johki yhteen asti. Nukuttiin siis huonosti eka yö... Seuraavana aamuna mentiin respaan aneleen toista huonetta, ja päädyttiin sit viereiseen dormiin, saman kokoseen mut siistimpään. No, eipä ne ongelmat tähän loppunu, kun huomattii et just meidän sänkyjen kohalta oli valot hajonnu, eikä koko viikon aikana löydetty varmaa yhtäkää tavaraa ku oli nii pimeetä. Ami kaiveli sen kamoja taskulampun kanssa ja sillä oli useemman kerran paita väärin päin ku lähettii huoneesta :D
Vessat ja suihkut oli tietty jossain ulkona ja kaikkien yhteiset. Siitä voi päätellä, että ne oli aina paskasia, hiekkaisia ja viemärit tukossa. Kun kävin ekan kerran vessassa, yhtäkkiä jostai tuli hirvee sunami ja jalat kastu. Vieressä kävi siis joku tyttö suihkussa ja sain sen shampoovedet koivilleni, kiva! Ihme että oli ees lämmintä vettä. Sit tietty siivojat siivos vessoja (eli flirttaili keskenää niiden ulkopuolella mut ei silti saanu mennä vessaan) just aina ku herättiin, ei kiristäny... Keittiössä ei tehty kertaakaa mitään, se oli niin ällö ja aina täynnä. Lisäks on alkanu tulee nii korvista nuudelit yms. et syödään vaan ulkona kerran päivässä hirveet mätöt ja pärjätään niillä seuraavaan päivään. Harmi ku en saanu kuvaa ku jonku maidot oli räjähtäny jääkaappiin ja koko keittiö lainehti ja haisi pilaantuneelle maidolle:))
Sit tosiaa mentii tänne hostelliin sen netin takia. Ja of course se netti oli ihan hanurista. Välillä ei toiminu ollenkaa, skypestä puhumattakaan. En saanu ollenkaa blogia päivitettyä, ku vaikka oisin tekstin saanu ladattua nii kuvissa meni väh. puoli tuntia PER KUVA... joten pistän näitä postauksia nyt yks kerrallaa yhessä ilmasessa nettipaikassa ja tikulta kuvat perään, kuinka kätevää eikä yhtään hermoja raastavaa hei...!! Yhteiset tilat oli aika ällöt, ku datailtii sai istua likasella kokolattiamatolla tai märällä sohvalla. Respan työntekijät laitto lapun meille vikana päivänä et tulkaa respaan. Ne halus tietää halutaaks viä jäädä. Katottii vaa amin kaa toisiamme ja huudettii NO THANKS ja lähettii meneen.. Respan japsityttö huuteli perään et ois joku BBQ illalla mut en varmana syö niiden myrkytettyjä juttuja.
Ja sit ollaan totuttu meneen aina suht rauhalliseen hostelliin, ollaa vältelty semmosia bilemestoja viimeseen saakka. No tietty Main Beachissa sai tuoda omat juomat huoneisii ja bilettää aamuun asti. Ei enää ikinä oikeesti. Opin arvostaan tätä sääntöö et NO BYO - ei saa tuoda omia juomia eikä juoda hostellissa. Kauhee melu joka ilta n. puoli neljään asti aamulla. Thank god for earplugs. Huoneissa oli törkeen kuuma öisin, mikä ei yhtää helpottanu nukkumista. Respan äijä totes et meidän EI KANNATA mennä saman hintaseen 6 HENGEN huoneeseen, koska isossa huoneessa on ilmastointi. Jos ilmastoinnilla tarkotetaa sitä, et se katossa oleva pömpeli on rikki, mut välikatossa on reikä, ja ovi on 24/7 auki, ok... Joo ja turvallisuus. Hmm meidän vähintäänkin järkyttävän Nimbin-retken jälkeen tultiin takas hotskalle, kuultii et siitä huoneesta missä oltii eka yö oli varastettu puhelin ja 600 dollaria. Kiva hei. Lisäks viimesien öiden mausteena oli kivat pikku torakat meidän sänkyjen alla kipittämässä. Nii ja katossa. HYi perse oikeesti!!
 |
| salamalla... |
 |
| ja ilman KESKELLA PAIVAA :D |
Laskettiin vaan tunteja et päästiin siitä maanpäällisestä helvetistä pois. Sunnuntaina muutettiin sit Aquarius-nimiseen hotskaan, 27 dolskuu yö mut ollaan vaan 5 yötä. 8 hengen huone, valot, oma kylppäri ja siistiä. Päästiin jopa peseen pyykkiä tänään niin päästiin eroon niistä haisuista meidän kamoissa. Toivotaan et tää seuraava 5 päivää ois vähä miellyttävämpää! Nyt on kyllä niin väsyneet ja ahdistavat fiilikset, et ei ees tää hostelli piristäny mun mieltä. Liikaa muuttujia ollu viime viikon aikana.
 |
| gilleee menossa yopuulle! |
Kirjotan vielä erikseen meidän retkestä Nimbin-nimiseen kylään, joka on aussien oma lainsuojattomien pilvenpössyttelyn kehto. Tää päivä päätty aika dramaattisesti, kun saatiin todistaa yhtä elämän ja kuoleman kamppailua.. Mut siitä lisää omassa postauksessa.
Meille hehkutettiin Byronia ihan älyttömästi, mut meille tää paikka ei oo näyttäny oikeestaan mitään muuta kun huonoja puoliaan. Ja oikeesti toi hostelli vei niin fiilikset. Ei oo kiva olo kun saa kokoajan pelätä kamojensa puolesta ja siitä saako unta taaskaan, ketkä taas mekastaa, onko naapurihuoneessa bileet, onko mun sängyssä torakka jne... Pelkästään sen hostellin aiheuttamat univelat oli vaan liikaa.. Ja kaiken kaikkiaan se fiilis kun oot vaan loukussa siinä shitholessa. Säät on ollu oikeestaan vaan hyvät, aurinkoa ja n. 30 astetta,välillä pilvistä. Kovaa tuulta. Ollaan oltu rannalla arskailemassa joka päivä ja sit käyty meidän lempparipaikassa (sanotaan sitä Taco Houseks) syömässä. Siellä on niin parhaita burritoja, tortilloja ja niiden kaa ranskiksia. Ja kaikkee terveellistäkin mums mums. Sit ollaan vaan yritetty vältellä meidän hotskaa. Joten fiilikset on ollu aika matalalla. Tällä hetkellä odotan vaan niin paljon perjantaita, et pääsee pois täältä oikeeseen taloon ja järkevien ihmisten keskuuteen kun lähetään Katjalle Coffs Harbouriin. Tulee vaan niin korvista tää hostellielämä just nyt. Oon nähny oikeesti kaiken, ja nyt pärisis niin paljon jos joku tulis mussuttaan jostain pikku pölystä tai et kuinka on kelmee valo jossain... Oon nähny kuitenkin jo reippaasti yli 10 hostellia ja tää Main Beach oli kyllä kaikista karmein. Lisäks ollaan kaikki TAAS kipeitä, jotain ihme nuhaflunssaa jokasella eikä mikää maailman vahvin olo...
Ehkä tää paha mieli menee pois kun pääsee nukkuun kunnolla (toivottavasti) ja vähän rauhottuun. Oli niin hullu viikko että tekis mieli vaan pyyhkiä se pois ja alottaa alusta... No, what doesn't kill you makes you stronger on kyllä niin totta. Tässä vaiheessa tuntuu, että alkaa olla tää eastcoast kyllä nähty. Nää paikat alkaa oikeesti jo näyttään samalta. Ja meidän arki on sitä samaa joka paikassa, vaan hostelli ja biitsin ulkonäkö muuttuu. En valita enkä todellakaan halua vielä lähtee kotiin, mut kyllä tää viikko on ollu henkisesti niin rankka, että on kyllä tullu äitiä ikävä...
Jos joku tän postauksen jälkeenkin vielä luulee, että tää 3,5kk:den reppureissu on sama asia kun kahen viikon aurinkoloma jossain yyberhotellissa Etelä-Euroopassa, nii toivon et tää vähän muutti käsityksiä. Oon nauttinu tästä matkasta ja nähny upeita paikkoja ja tehny mahtavia juttuja, mut ei tää mitään luksuselämää ole. Aina saat laskee riittääkö rahat ja kuinka kauan ja oikeesti noi hostellit on aika karmeita luukkuja. Et vaikka ne FB-kuvat onki siistejä ja antaa kuvan et tää on pelkkää ruusuillatanssimista niin ei tää oo. Otan kyllä kaiken irti, mutta voin kertoo että ei täällä joka hetkestä olla ainakaa tällä viikolla nautittu... Jopa ainayhtäelämäniloinen Ami joutu myöntään, et tossa hostellissa ei ollu sitä fiilistä, et I LOVE LIFE. Kokemuksia kokemuksia. Kyllä jossain se raja kuitenkin tulee vastaan.
Noniin, sai vähä höyryjä purettua. Mut tosiaan, tämmösiä ollaan tässä saatu kokee, ja ollu kyllä semmonen olo et koska tää kakan tippuminen niskaan loppuu. No ehkä huomenna on jo parempi olo. Kyllä tälle kaikelle vielä joskus nauretaan :D
Kommentit